Pohjoismainen joulu Bogotassa

Kun iskee ikävä Suomen joulua, Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa on mahdollista nauttia pohjoismaisesta joulusta Nordica Fennican hyväntekeväisyystapahtumassa. Pohjoismaalaiset saavat tiedon tapahtumasta Bogotassa toimivan Pohjoismaisen kauppakamarin kautta.

Bogotassa asuu paljon ruotsalaisia, sekä ruotsalaisten ja kolumbialaisten jälkeläisiä. Nordica Fennica joulutapahtumassa myydään pohjoismaisia joulutavaroita ja jouluherkkuja. Tuotto kerätään Bogotan köyhimpien koulujen tukemiseen.

Istuessani ulkona joulukuun sateessa, kuunnellen Lucia neitojen lauluja, piparkakun aromit ja glögin tuoksu veivät ajatukseni puhtaisiin hankiin ja pakkasiin. Osallistun tapahtumaan siinä toivossa, että tapaisin muita suomalaisia, jotka asuvat Bogotassa.

Vastaanottopöydässä istuu tapahtuman ainoa suomalainen minun lisäkseni. Hänen nimensä on Kaija Corpira ja hän on asunut Kolumbiassa vuodesta 1967.

Corpira työskenteli järjestössä nimeltä Intermedio järjestäen papereita suomalaisille pariskunnille, jotka halusivat adoptoida Kolumbiasta lapsen.

– Miehen perässä tulin ja sille tielle olen jäänyt. Tyttäreni ymmärtää suomea mutta lapsen lapsetpuhuvat vain espanjaa Corpira, kertoo.

Corpira on selvinnyt hyvin vaikeista ajoista, kun 90-luvulla Kolumbiassa sissiliike guerilla ryösti ja kidnappasi niin ulkomaalaisia kuin kolumbialaisiakin. Jopa lentäminen koneella kaupungista toiseen saattoi olla vaarallista, puhumattakaan bussilla matkustamisesta.

– Olihan se vaikeaa aikaa, mutta jotenkin siinä vaan yritti pyörittää arkea, kun oli pidettävä perhe koossa, Corpira muistelee.

Corpira ei osaisi enää kuvitella asuvansa Suomessa. Välillä hän käy katsomassa 96-vuotiasta äitiään mutta suurin osa ystävistä asuu nyt Kolumbiassa. Pitkä lentomatka ei myöskään houkuttele häntä astumaan lentokoneeseen kovin usein.

– Minulla on aina ollut tällainen mustalaissielu. Olen reissannut ympäri maailmaa 16-vuotiaasta lähtien. Aluksi kaipasin vuodenaikoja mutta nyt Suomen talven kylmyys tuntuu kovalta, Corpera toteaa.

Bogotaa ei voi moittia siitä, ettei kaupungissa olisi panostettu joulukoristeisiin. 10 miljoonan asukkaan kaupungin puistot on vuorattu eri värisillä valaistuksilla. Erilaiset satuhahmot kertovat joulutarinoita kaduilla ja ihmiset nauttivat kaduilla kuumaa cadelaria, joka on paikallinen väkevä, aguardiente sekoitettuna kaneliin.

Kuuma juoma Bogotassa maistuu illalla, sillä lämpötila tippuu vuorilla usein +7 asteeseen. Kaikki saavat paistaa palan aitoa joulua, kun lumikoneet syöksevät tekolunta puistojen keskellä. Minusta se on huvittavaa mutta samalla tunnen pientä kaihoa sydämessä kotimaahan.

Kaupungin puistossa tapaan suomalaisia ystäviäni. Ystäväni Henna ja hänen poikaystävänsä Juha ovat reissaamassa Kolumbiassa ja tutustuttavat samalla minut Jenni Kivistöön, joka on asunut Bogotassa yli 4 vuotta.

26-vuotias kohtalotoverini lähti Kolumbiaan vapaaehtoistyöhön ja samalla tavalla kuin minä, hän opetteli espanjan täällä ollessaan. Vapaaehtoistyön jälkeen Kivistö päätti opiskella elokuvan tekoa ja suunnittelee nyt tekevänsä dokumentin Pohjois-Kolumbiassa asuvista intiaaniheimoista.

– Kun menin alueelle tunsin olevani kotona. Välimatkat olivat pitkiä ja ihmiset puhuivat vähän mutta sanoilla oli merkitystä, Kivistö kertoo.

Kivistön dokumentti käsitteleekin Kolumbian intiaanikulttuurin ja suomalaisen kulttuurin yhteyttä.

Corpiran tavoin Kivistö on tottunut asumaan Kolumbiassa. Kävellessämme puistossa hän kysyy minulta, että kaipaanko Suomea. Vastaan, että on aikoja jolloin kaipaan kotimaata. Erityisesti joulun aika on sellainen.

– Minulla on nyt kaksi kotimaata. Kun olen Suomessa, kaipaan Kolumbiaa, Kivistö toteaa.