Isojärvi mykisti maisemillaan

Kuhmoisissa sijaitsevan Isojärven kansallispuiston maisemia on vaikea kuvata sanoin tai edes kuvin. Sen kokivat KMV-lehden ja Jämsän Seudun Kunnon juttu -ryhmät, jotka tekivät viikko sitten sunnuntaina puolen päivän retken kansallispuistoon.

Ryhmä lähti liikkeelle Heretyn kämpältä aamukymmeneltä. Patikkaretkeä johti KMV-lehden Kunnon juttua vetänyt Tarmo Humppi. Mänttä-Vilppulasta matkaan oli lähtenyt yhdeksän henkeä, Jämsästä mukaan saatiin vielä kaksi henkeä.

Takana oli kirpeä yö ja lämpötila oli aamusella vain muutaman asteen nollan yläpuolella. Kirkas taivas lupasi kuitenkin ihanteellista retkipäivää.

Tarmo Humppi oli suunnitellut etukäteen noin kymmenen kilometrin reitin, jonka puolivälissä oli tarkoitus pysähtyä lepäämään ja syömään.

Matka suuntasi kohti Kaakkolammia ja sieltä pohjoiseen kohti Lortikan kämppää. Aamuauringon säteet heijastuivat Kurkijärven tyynestä pinnasta, johon ruskan väriloisto heijastui upeasti. Kannussalmen yli rakennetulle sillalle oli heti pysähdyttävä kuvaamaan maisemaa.

Pian maasto alkoi muuttua hyvin vaihtelevaksi. Polku mutkitteli jyrkkien louhikkojen välissä. Välillä kuljettiin jyrkkäseinäisen kurun pohjaa pitkin ja sitten noustiin jälleen jyrkkää rinnettä ylös ja laskeuduttiin alas. Meitä oli etukäteen varoitettu, että reitti ei sovi huonojalkaisille, ja se piti kyllä paikkansa.

Ihmettelimme yhdessä valtavia siirtolohkareita, joita reitin varrella näkyi jatkuvasti. Vaikka tiesimme maiseman muodot jääkauden aiheuttamiksi, oli helppo samaistua menneiden sukupolvien uskomuksiin ja taruihin muinaisista jättiläisistä ja niiden tekosista.

Vahterjärven kaakkoiskulmaan rakennetulla laavulla pysähdyimme tunnin ajaksi lepäämään ja syömään eväitä. Tarmo keitti nuotiolla nokipannukahvit. Samalla kaivelimme repuistamme eväitä ja makkaroita.

Kansallispuistossa oli useita muitakin ryhmiä patikoimassa, vaikka mistään ruuhkasta ei voi puhua. Kohdatessamme tai ohittaessamme muita kulkijoita asiaan kuului tervehtiä ja vaihtaa muutama sana heidän kanssaan. Suomalaisten jurottava hiljaisuus vaihtui erämaassa luontevaan sanailuun.

Oma ryhmämme kuului varmasti kauas, sillä matkaa taitettiin tasaisesti jutustellen. Välillä joku ryhmän jäsenistä viritti laulunpätkän, johon muut yhtyivät, jos osasivat.

Taukopaikalta lähdimme hakeutumaan kaakkoon kohti Latokuusikon lehtoa ja Kuorejärveä. Sen rannalla oli toinen laavu, jolle pysähdyimme hetkeksi juomaan. Sieltä meillä oli vielä parin kilometrin matka lähtöpaikkaan.

Isojärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982. Sen pinta-ala on 22 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhtenäisen erämaa-alueen lisäksi yli 20 Isojärven saarta.

Kansallispuisto sopii hyvin päivän, parin patikkaretkikohteeksi. Se on myös mainio paikka melojille, jos retken ulottaa kansallispuiston rantoja ja saaria kauemmaksi.

Patikkaretkeläiselle puisto tarjosi elämyksen, jossa yhdistyivät loistava liikuntaretki ja upeat maisemat. Kun saavuimme reilun viiden tunnin retken päätteeksi lähtöpaikkaan, kaikki olivat hiljaisen tyytyväisiä ja väsyneen raukeita.