Silmäkkäin karhujen kanssa
- Tapio Ala-Haikka onnistui saamaan auton edestä kulkeneista karhuista kuvia. Kuvassa naaraskarhu ylittämässä tietä. Kuva: Tapio Ala-Haikka
- KUVAT
Tapio ja Maire Ala-Haikka kohtasivat harvoin nähtyjä kulkijoita Vilppulassa perjantaina 28. toukokuuta aamupäivällä, kun tien ylitti kaksi villin ja vapaan oloista aikuista karhua. Vinkin liikkeellä olleista karhuista Ala-Haikat saivat kesäasukkaalta, ja päättivät sitten lähteä etsimään vähän karhunjälkiä. Haikantiestä erkanevalla lyhyellä tiellä joka vie Soneran mastolle, tien oikealta puolelta, esiin marssi ensin pienempi naaraskarhu ja sen perässä isompi musta uros.
– Naaras ei arastellut autoa ollenkaan vaan tuli kohti ja meni tien yli auton nokan edestä, kertoo Tapio Ala-Haikka.
Sen jälkeen seurasi perässä uros, se hieman väisti autoa ja meni tien yli kauempaa. Ala-Haikka kertoo, että hän näki karhun hieman kauempaa viime kesänä Palomäentiellä, kun se juoksi hetken aikaa hänen traktorinsa edellä. Tämä kokemus oli kuitenkin jylhempi, sillä karhut liikkuivat rauhallisesti mitään pelkäämättä. Karhut olivat näkyvissä noin puolen minuutin ajan. Ala-Haikka kertoo, että päivän työjärjestys meinasi mennä kokemuksesta sekaisin, sen verran vaikuttavia eläimet olivat.
– Kyllä sitä kunnioitusta tunsi noita luontokappaleita kohtaan, ei todellakaan tullut mieleen astua autosta ulos, kertoi karhut kuvaamaan onnistunut Ala-Haikka.
KMV-Lehti kertoi 24. marraskuuta 2009 karhun kohtaamisesta samalla suunnalla.
Haikan Hirviseurueen miesten kanssa hirvimetsällä ollut Elvis-koira oli joutunut lauantaina 21. marraskuuta iltapäivällä puoli kahden aikaan karhun raatelemaksi. Kolmivuotias koulutettu jämtlanninpystykorva oli ollut mukana Haikankylän Keskisen alueella hirvijahdissa.
Karhu on Jumalan luoma luontokappale, ja sen tarpeeton tappaminen on synti ja häpeä. Tietysti jos karhu kävelee nälissään kirkonkylän markettiin ja alkaa siellä syödä hedelmäpelejä piirittäviä mummoja on tilanne kiusallinen. Onko kunta kaavoittanut kaupan karhujen perintömaille ahneuksissaan? Poliisi, saamansa koulutuksen ja lakien perusteella, ensisijaisesti pyrkii tekemään vaarallisen hyökkääjän (hippi, gootti tai kettutyttö) toimintakyvyttömäksi esim. ampumalla tätä reiteen. Eikö sama periaate voisi koskea myös isoja petoja? Vähäisimmän voimankäytön tie. Houkutellaan nälkiintynyt ja kirppujen kiusaama nalle hunajalla häkkiin, jos se ei onnistu niin ammutaan etälamauttimella siltä taju kankaalle ja nostetaan peto porukalla häkkiin ja syödään hunajat saunaillassa. Ei metsän peto ihmisiä huvikseen hätyyttele. Olen joskus nuorempana paastonnut päivätolkulla ja tiedän että nälkä ajaa outoihin ja jopa epätoivoisiin tekoihin. Ihmisille saattaa tietysti iskeä päälle joukkohysteria ja petoa lähdetään ajamaan porukalla. Aseina soihdut ja heinähangot. Silloin ei huuma hellitä ennen kuin ainakin joku saadaan tapettua, useimmiten se nykyään on sinänsä viaton peto. Aikaisemmin saattoi riittää kun saatiin paikallinen kylähullu tapettua, tai ainakin hakattua joku mykkä. Täysin toinen tilanne on tietysti silloin kun poliisi itse omaksuu pedon ja saalistajan roolin. Parikymmentä vuotta sitten Kirkkonummen Hirsalassa poliisi piiritti mökkiin linnoittautunutta mielenterveyspotilasta tunteja piinaten tätä kaikin tavoin. Mies oli ahdistuksen ja psykoosin ajamana syyllistynyt niinkin anteeksiantamattomiin rikoksiin kuin että oli kaatanut halkopinon ja pissannut kaivoon. Kun poliiseille tuli aika pitkäksi ja uhkasi vuorokin vaihtua kesken, niin tuikattiin mökki tuleen. Palavasta rakennuksesta tukehtumaisillaan turvaan konttaavaa miestä poliisi ampui Pasin suojista noin metrin etäisyydeltä haulikolla päähän karkeilla ns. susihauleilla. Jos tämä ei ollut teloitus, niin olisin mieluummin citykarhu kuin veronmaksaja ja nainen. Opetelkaamme elämään harmoniassa luonnon kanssa ja annettakoon poliiseille riittävästi ampumaratatunteja stressin laukaisemiseksi, ettei heidän tarvitse impotenssi- ja kastraatiopeloissaan puolustuskyvyttömiä reppanoita ja luontokappaleita murhata.
Sannax
Ilmoita asiaton kommentti