Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Vaihto-oppilasvuoteni Ranskassa

Ne tavoitteet, mitä itselleni kielen ja kulttuurintuntemuksen saralla määräsin, ovat ylittyneet alun stressistä ja turhautumisesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi, että otin, ja otan, kielen oppimisen hyvin tosissani). Minulla on täällä kaksi perhettä, joiden välillä vuorottelin. Perheeni ottivat minut vastaan lämmöllä, ja heidän kanssaan olen puhunut alusta alkaen vain ranskaa. Tietenkin hiljaisia hetkiä tuli aluksi paljon, enkä aina tiennyt miten aloittaa tai jatkaa keskustelua. Illallinen olikin aikaa, jona sain katsoa uusia perheenjäseniäni suoraan silmiin ja nauraa heidän kanssaan huoletta. Ranskalainen kotiruoka otti ja vei sydämeni: vihreät pavut, sienet, sinappi, ankka, juustot, ratatouille-kastike ja les crêpes tulevat varmasti mukanani Suomeen. Ensimmäiset viikot olivat uuvuttavia ja minusta tuntuikin raskaalta omaksua kulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä ilman, että minulla oli mahdollisuutta purkaa ajatuksia keskustelemalla kunnolla. Koulupäivät olivat pitkiä. Lukio, jota käyn, on kansainvälinen ja luokastani puolet opiskelee myös englanniksi. Aivan täysin ranskan kielen jumissa en siis ollut. Se mitä täällä eläminen on opettanut, on ollut oman identiteetin pohdiskelua: mistä se oikein koostuukaan? Itselleni esimerkiksi kieli ei ole vain informaation välittämistä vaan kommunikaatiota, jossa tärkeää roolia pelaavat itsevarmuus, huumorintaju ja kyky kertoa asiat mielenkiintoisesti. Vierailin klubilla noin joka toinen viikko ja kuulin onneksi paljon kehuja kielen kehittymisestä. Kielillä on itselleni aivan vallattoman suuri merkitys, ja olen ammentanut niiden vertailuista ja analysoimisesta paljon ajatuksia. Koskaan ei tule tylsää, kun ottaa ranskankielisen kirjan käteen ja lähtee tutkimaan vastaantulevia sananparsia. Ranskalaisuus on kielen lisäksi paljon muuta: tapoja, asenteita, auktoriteetteja ja vahvoja mielipiteiden julkituonteja, mutta myös sosiaalista avoimuutta: Vastankulkijoita tervehditään, ja bussipysäkilläkin voi suomalaisesta tapakulttuurista poiketen vaihtaa muutamia sanoja. Arjesta sen verran, että harrastan täällä lukemista, pianonsoittoa, kirjoittamista ja elokuvissa käyntiä. Kaikista minulla oli etukäteen jonkun verran kokemusta, mutta olen kiintynyt niihin suuresti täällä oloni aikana. Olen ylpeä, että olen saanut kahlattua läpi kirjoja ja lukenut kymmenittäin satunnaisia sivuja, runoja, artikkeleita ja koulukirjan sivuja. Pianonsoitto tuli kuvioihin, kun mietin että mitä voisin tehdä, jotten olisi liikaa sulkeutuneena omaan huoneeseeni. Päätin laskeutua alakertaan ja soitin siellä usein pianoa samalla kun vanhempani tekivät ruokaa. Perheenikin innostui siitä ja soittelimme veljeni ja siskoni kanssa välillä vuorotellen. Ranska on eurooppalaisen elokuvateollisuuden luvattu maa, ja innostuin käymään siellä lippujenkin maksaessa vain viisi euroa. Vierailut pienissä keskiaikaisissa kaupungeissa sekä syksyinen matka Espanjaan host-äitini suvun luokse ovat tuoneet mukanaan paljon ihania muistoja, kuin myös joulu neljänkymmenen host-sukulaisen seassa Atlantin rannalla. Yksi unohtumattomimmista kokemuksista otti sijaa joulukuun alussa, kun kutsuin kaksi vaihto-oppilasystävääni luokseni ja toinen heistä, perulainen klassista kitaraa soittava kitaristi piti koko perheelleni ihanan konsertin. Tätä edelsi tietenkin illallinen, ankkaa ja vihreitä papuja, pöydän ääressä viiden eri kansallisuuden edestä väkeä puhumassa kaikki yhtä ja samaa kieltä, jota varten ranskaan olimme tulleet. Olen viettänyt paljon aikaa itsekseni, kuitenkin ihanien ranskalaisten ihmisten ympäröimänä. Olen inspiroitunut niin ranskan kuin suomenkin kielestä ja oppinut sietämään tylsyyttä oppitunneilla. Iiris Vastamäki, Mäntän Rotariklubin Toulouseen lähettämä vaihto-oppilas.