Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

1950-luvun Mäntässä oli kauppa joka kulmalla ja paljon leikkikavereita

Syntyperäinen mänttäläinen Paula Katajamäki muisteli lapsuuttaan Mäntässä Milja Mäkisen haastatellessa. 70 vuotta sitten Mäntässä elämä oli varsin toisen näköistä kuin tänä päivänä. Jokaisella asuinalueella vilisti lapsijoukkoja yhdessä leikkein, perheen äidit hakivat alueen kaupasta maitoa omaan kannuun ja jauhoja tarkasti mitattuna pussiin. Elämä sodanjälkeisessä pikkukaupungissa oli rankoista kokemuksista huolimatta valoisaa ja mukavaa. Tällaisen kuvan omasta lapsuudestaan antoi syntyperäinen mänttäläinen Paula Katajamäki (o.s. Paananen) Keurusselän seudun sukututkijoiden kaikille avoimessa jäsenillassa Mäntän kirjastossa viime torstaina. Illan aiheena oli Lapsuuteni Mänttä. – Olen asunut ensimmäiset vuoteni Mäntän keskustassa nykyisen S-marketin parkkipaikan kohdalla olleessa hirsitalossa, Katajamäki kertoo. Rusinniemen kasvatti Katajamäki syntyi vuonna 1948 Mäntän keskustassa olleessa sairaalassa, joka sijaitsee nykyisen koulukeskuksen naapurissa. Nykyisin rakennuksessa toimii Mäntän helluntaiseurakunta. – Pian syntymäni jälkeen alkoi aluesairaalan rakentaminen Hietalanniemeen, mutta rakennustöissä tuli tauko, kun rahat loppuivat kesken. Lopulta sairaala valmistui vuonna 1952 ja kaikki toiminta siirtyi sinne, Katajamäki muistelee. Katajamäki kertoo perheensä asuneen keskustassa kahdeksan vuotta, kunnes talo purettiin ja he muuttivat Rusinniemeen Lahdensivunkadulle Serlachiuksen omistamaan taloon. Talossa oli kolme rappua, joista kaksi oli keskustaan päin ja yksi Koskelanlammen suuntaan. Aivan talon vierestä kulki maantie kohti Koskelanlampea. – Vieressä oli Pelastusarmeijan talo, jossa asuivat talonmiehet ja niemenkärjessä olleessa talossa asui Paskin perhe. Myöhemmin samassa talossa asuivat Heinäset, Katajamäki kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Koulua Katajamäki kävi Koskelan puukoulussa ensimmäiset kaksi vuotta. 3.–4. luokalla oppilaat pääsivät viereiseen kivikouluun. – Puukoulussa soitettiin aina lehmänkelloa, kun välitunti alkoi ja päättyi. Oli hienoa päästä kivikouluun, kun siellä oli sähkökello, Katajamäki muistelee. – Rakennus, jossa nykyisin on lukio ja yläaste, oli silloin yksityinen yhteiskoulu. Sinne pyrin ja pääsinkin, mutta jätin koulun keskikouluun viiden vuoden jälkeen, ja menin töihin. Kouluja joka asuinalueella Kouluja oli sodanjälkeisessä Mäntässä useita. Niitä oli esimerkiksi Raja-aholla, Mäkikylässä, Savosenmäessä ja Koskelassa. Toki siihen aikaa oli Katajamäen mukaan paljon myös lapsia ja oppilaita. – Kouluissa tarjottiin lämmin ruoka, mutta leivät ja maidot piti tuoda kotoa. Yhteiskoulussa ei ollut mitään ruokailua, vaan piti ottaa omat eväät mukaan, Katajamäki kertoo. – Ja kouluahan käytiin silloin kuusi päivää viikossa, sunnuntai oli ainoa vapaa, mutta kesälomaa oli kolme kuukautta. Vapaa-aikana saman asuinalueen lapset kokoontuivat usein yhteen ja leikkivät yhdessä erilaisia leikkejä. Koulupäivien jälkeen lapset tekivät myös paljon kotiaskareita. – Meillä oli siihen aikaan ulkohuusit, kantovesi ja taloa lämmitettiin puilla. Koulullakin oli ulkohuusit. Pienestä asti autettiin vanhempia, tehtiin puita ja lämmitettiin, Katajamäki kertoo. – Talviaikana ei pesty lakanoita ollenkaan, joten niitä oli sitten kesällä todella paljon pestävänä. Koskelanlammella oli pesupaikka, mihin kesällä vietiin käsikärryllä monta koppaa pyykkiä. Ne sitten hangattiin laudan kanssa ja keitettiin padassa, Katajamäki muistelee. Talvisin pyykkiä pestiin yleisten saunojen yhteydessä olleissa pesutuvissa, joita oli esimerkiksi Tammikankaalla ja Rusinniemessä. Vaatteita teetettiin paikallisilla ompelijoilla ja ostettiin jonkun verran esimerkiksi Tedren vaateliikkeestä. Vaateliikkeiden ja ruokakauppojen lisäksi Mäntässä oli silloin useita huonekalu- ja kodinkoneliikkeitä, kemikalioita, tavaratalo, mylly, meijeri, pyöräliikkeitä ja monta muuta. – Pankkeja oli useita ja yhdellä pankilla oli monta konttoria samassa kaupungissa, Katajamäki sanoo. Vanha Mänttä ja monet muistot, mitä lapsuudessa tehtiin, innosti Katajamäkeä kuunnellutta yleisöä muistelemaan omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Mäntässä. Seuraavan kerran muistellaan lapsuutta Pohjaslahdella Ritva Maijon opastamana.