Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Isän tallentama muisto koulutien varrelta ihastutti– Viljo Pyykkö ikuisti Eskosen torpan

Kauniiden ja tuoksuvien sireenipensaiden keskellä kohoa vaalea talo, jonka pihapiirissä on useampi pienempi ruskea torppa. Isossa vaaleassa talossa asuu hienoja neitejä, pienissä ruskeissa torpissa köyhiä. Tämä teksti voisi olla osa tarinaa, mutta se on elävä muisto menneiltä vuosikymmeniltä Mäntästä. Muisto kuuluu nykyisin Helsingissä asuvalle Martta Pyykölle , jonka lapsuusmaisemiin kuuluivat Koskelanlammen itärannan Eskosenniemen näkymät. – Meidän koulutiemme kulki Asemanmutkasta Eskosen torpan ohitse. Siitä kuljettiin useita kertoja ohitse. Isommassa vaaleassa talossa asuivat Eskosen neidit ja heitä pidettiin hyvin hienoina neiteinä, Pyykkö muistelee. Eskosen neitien naapuruston pienissä torpissa Pyykkö muistaa asuneen todella köyhiä ihmisiä. Yhden torpan asukas on piirtynyt hänen muistiinsa varsin hyvin, sillä alueen lapset epäilivät asukasta noidaksi. – Yhdessä pienessä ruskeassa torpassa asui pieni, vanha ja kyttyräselkäinen äksy mummo. Hän aina hääti meitä koululaisia pois pihapiiristä luutansa kanssa. Kerran päätimme kerätä hänelle kukkia, ettei hän olisi niin vihainen ja aina yksin, mutta emme ehtineet kukkia antaa, kun hän jo ajoi meidän pois, Pyykkö muistelee. Taulun tie vie kotiin päin Lapsuuden koulutien muistot nousevat esiin, kun Martta Pyykkö kertoo isänsä Viljo Pyykön (1910–1997) maalaamasta taulusta. Tuossa taulussa ovat juuri Eskosen talo sekä pienet torpat, sellaisina kun ne olivat vuonna 1955. – Isä maalasi mielellään maisemia. Taulussa näkyy talojen taustalla Serlachius-yhtiön ammattikoulu. Taulu on kuvattu Koskelanlammen suunnalta Asemanmutkaan, eli meidän kotiin päin, Martta Pyykkö kertoo. Viljo Pyykkö oli tuottelias taiteilija, jonka tauluja oli aikanaan paljon Serlachius-yhtiön pääkonttorin työhuoneiden seinillä. Pyykkö oli itse sosiaalipäällikkönä yhtiöllä ja vei taulujaan esimiehensä pyynnöstä koristamaan konttorin kolkkoja seiniä. – Monet tauluista lähtivät sitten virkamiesten mukana, kun nämä jäivät pois yhtiön palveluksesta. Muistan, että äiti oli isälle vihainen, ettei isä pyytänyt tauluista rahaa. Mutta isä ei koskaan myynyt yhtään taulua, Martta Pyykkö sanoo. Töitä, urheilua ja taidetta Martta Pyykkö muistaa, että hänen isänsä maalasi taulujaan kaikki yöt. Päivät miehellä kuluivat työssä ja vapaa-aika töiden jälkeen erilaisissa urheiluharrastuksissa. Maalaamiselle jäi aikaa öisin. – Isä oli taitava ja hän haaveili taidemaalarin urasta. Viipurin klassisesta lyseosta ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hän pyrkikin Ateneumiin, mutta ei koskaan opiskellut siellä, Martta Pyykkö kertoo. – Isä meni Ateneumiin ja pyysi siellä vahtimestarilta ilmoittautumiskaavaketta. Tämä vastasi isälle ruotsiksi. Isä kääntyi kannoillaan ja lähti pois. Hän ei kestänyt kysymistä ruotsiksi ja oli varma, että vahtimestari teki sen tahallaan, koska hänellä oli suomalaisuutta korostava rintamerkki takissaan. Opinnot Ateneumissa jäivät haaveeksi ja Viljo Pyykkö meni yliopistoon, jossa koulutti itsensä voimistelunopettajaksi. Sota-ajan jälkeen hän työskenteli Kankaan tehtaalla, josta siirtyi sitten Mänttään sosiaalipäällikön tehtäviin. Viljo Pyykkö valitsi taiteilijan ammatin sijaan virkamiehen uran. – Isä oli perusti taidekerhon Mänttään, hän teki lukuisia maalausretkiä ja maalasi paljon mänttäläisiä maisemia. Yksi isän maalauksista on iso, tehdasta esittävä taulu, joka on maalattu sellutehtaan portilta, Martta Pyykkö muistelee. Varastojen kätköistä seinälle Selkeiden maisemakuvien lisäksi Viljo Pyykkö maalasi myös tauluja, joiden maisemat tai tapahtumat voisi sijoittaa minne vain. Yksi tällainen maalaus on taulu, jossa kolme miestä vääntää isoa kiveä kanget kädessään. Sama taulu oli aikanaan tehtaan ruokalan seinällä. – Isä maalasi taulun Lampilinnan rantaan pengerrystä rakentaneista miehistä, joiden työskentelyä hän oli katsellut pitkään. Taulu vietti 20 vuotta tehtaan varastossa, mistä pikkusiskoni sen haki ja nyt se on minun seinälläni, Martta Pyykkö kertoo. Maalausharrastuksensa lisäksi Viljo Pyykkö tunnettiin aktiivisena urheilumiehenä, joka oli muun muassa kehittämässä pesäpalloa Tahko Pihkalan apuna ja pelasi itsekin useita vuosia. Viljo Pyykkö asui Mäntässä 1980-luvulle asti, minkä jälkeen hän muutti vaimonsa kanssa Helsinkiin lasten perässä. Edit 15.5: Korjattu Viljo Pyykön ammatti sosiaalipäälliköksi, lukio lyseoksi ja tarkennettu tietoja taidekerhosta ja yliopistosta.