Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Käytävätaiteilijan motto: Ainoa heikkouteni on ääretön nopeus

KMV-lehden helmikuun käytävätaiteilija, Kuoreveden Taideseuran puheenjohtaja Kaija Laukkanen on syntynyt silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa Luonetjärvellä. – Isäni palveli ilmavoimissa lentokonetarkastajana. Lennoston alue oli suljettu yhteisö, joka oli tarkoitettu vain varuskunnan työntekijöille ja heidän perheilleen. Lentokenttä oli vieressä, ja nuoria lapsiperheitä asui alueella paljon. Minulla oli kavereita ja toimintaa todella runsaasti, Laukkanen kertoo. – Kun olin 5-vuotias, perheemme muutti Pirkkalaan Härmälän lentokentän tuntumaan. Nyt kotipaikkani on jo vuosikymmeniä ollut Kuoreveden Hallissa, jossa asumme mieheni suvun vanhassa tilarakennuksessa. Tässä on joskus 1900-luvun alkupuolella toiminut kestikievari. Mies osti maalausvälineet Kiinnostus taiteen tekemiseen on lähtenyt Laukkasella lahjaksi saaduista maalausvälineistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Mieheni oli niin fiksu, että osti minulle maaleja, pensseleitä ja kankaita. Eihän minulla ollut mitään tietoa sellaisestakaan, että taulukangas piti olla pohjustettu. Siihen aikaan tehtiin pohjamaali itse. Kun vuonna 1972 kansalaisopistossa alkoi öljyvärimaalauskurssi, minä menin mukaan, ja siitä se lähti. Laukkasen mukaan Hallissa kaikki tuntevat toisensa. Taideharrastuksen parissa solmitut ystävyydet ovat kantaneet läpi vuosikymmenten. – Silloin 1970-luvulla meitä oli varmaan 20 harrastajan joukko, ja tunsimme toisemme. Alkuaikoina maalasin intoa pihkuen keittiönpöydän ääressä, ja se oli ihanaa. Sitten maatilan työmäärä alkoi kasvaa, ja minulle tuli vuosien tauko maalaamiseen ja piirtämiseen. Kun tein navettatöitä aamuin illoin, voimat eivät riittäneet harrastamiseen. Tilalla tehty sukupolvenvaihdos jokin aika sitten ja oma eläkkeelle jääminen ovat jälleen avanneet Laukkaselle oven uudelleen taiteen pariin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Heti kun jäin eläkkeelle, ostin uusia värejä ja aloitin taas. Nykyään verkkokaupoista pystyy tilaamaan välineitä kätevästi, mutta joskus on mukava tehdä retki Jyväskylään tai Tampereelle taidetarvikeliikkeisiin. Kaikkea pitää kokeilla Tekniikoiden suhteen Laukkanen on ennakkoluuloton ja kaikkiruokainen. – Kokeilen kaikkea, ja kokeilemalla oppii. Öljyvärit kestävät kauan, akryyliväreistä tykkään, koska ne kuivuvat nopeasti ja ovat vesiohenteisia. Olen tehnyt myös tussitöitä, ja muotokuvia olen piirtänyt lyijykynällä. Akvarellejakin olen kokeillut, mutta niihin pitäisi paneutua ihan erikseen. – Eniten pidän kuivapastelleista, sillä niiden kanssa ei tarvitse odottaa. Siinä tulee hyvin esiin luonteeni: en millään jaksa hidastella, vaan asioiden pitää sujua ja tapahtua. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Laukkasen portfolioon on ehtinyt eläkevuosina kertyä lukuisia meriittejä. – Uteliaisuuttani tartun monenlaiseen, sillä olen vähän sellainen pellepeloton. Jos joku kysyy, teetkö, niin kyllähän minä monesti teen. Leikekansiossani on ex libriksiä, tapahtumamerkkejä, logoja, mainoskortteja, postimerkkejä, seurojen hihamerkkejä, kaikkea mahdollista. Jämsän seurakunta tilasi minulta logon, ja tein niitä seurakuntaliitosten myötä jopa useampia. Työhuonetta Laukkanen pitää kotitilallaan. Tai itse asiassa hänellä on kolmekin työtilaa, yksi alakerrassa ja kaksi yläkerrassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Alakerran työhuone ei ole aivan perinteinen maalausstudio, jollaiseksi taiteilijan tilan voisi olettaa. – Tämä on sellainen läpikulkuhuone, ovi molemmilla seinillä. Minulla on tällä vanhalla massiivisella puupöydällä iso näyttö, ja siveltimenäni on lapsenlapseni mukaan ihan alkeellinen grafiikkaohjelma nimeltään Paint . Olen ihan itse kokeilemalla opetellut käyttämään sitä, ja niin se vain toimii. – Ei tarvitse viivojen olla luotisuoria, ne saavat mennä, miten menevät, ja lopputulos on sitä taidetta. Minulla kun riittää tuota kärsivällisyyttä, niin jaksan vetää viivoja vaikka kuinka, niin että lopulta voin olla tyytyväinen. Yläkerran työtiloissa toinen on Laukkasella maalausateljee, missä kaikki hänen maalauksensa ovat syntyneet. Toisessa hän ompelee ja askartelee. Ihmiset ja tekemisen ilo tärkeimpiä Tärkeimpiä aiheita Laukkasella ovat ihmiset. Ihmishahmojen piirtämisen hän kokee osaavansa parhaiten. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Maisematyöt eivät ole minua varten. Kokeillut olen, mutta ihmishahmojen tekemisen koen kaikkein omimmakseni. Talvi tahtoo tuoda tuoda taukoja harrastukseen, kun sen valon kanssa on haastetta, mutta kohta kevätaurinko alkaa herätellä innostustani. Vuonna 1982 perustettua Kuoreveden Taideseuraa Laukkanen pitää henkireikänä monestakin syystä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Me olemme kaikki harrastelijoita. Moni sanoo, että mitä hän tekee, kun kaikki paikat ovat omia töitä väärällään, mutta minä sanon, että se on se tekemisen ilo ja ne työvaiheet, jotka merkkaavat. Kun työ on valmis ja onnistuu, siitä tulee ihan valtava mielihyvä. Outi Kohon, Kaija Laukkasen ja Päivi Hasalan taideteoksia on nähtävillä KMV-lehden toimituksen rappukäytävässä maaliskuun loppuun saakka.