Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat

Kyllä hyvin suunnatulla aktiivisella propagandalla on käsittämätön vaikutus ihmiseen. Varsinkin joukkopsykoosi synnyttämällä kun voimakkaalla agitaatiolla maalataan taivaallisia näkyjä ihmispolon eteen. Näin kävi amerikansuomalaisten vasemmistoaatetta kannattavien työläisten kohdalla 1930-luvulla. Nämä saatiin lähtemään kauniiden tulevaisuudenkuvien kaunomaalailulla rakentamaan sosialismia Neuvosto-Karjalaan. Ei mennyt montakaan vuotta kun unelmat särkyivät ja osoittautuivat valheeksi; oli jouduttu helvetin portille. Luvattuja töitä kyllä riitti, mutta missä oloissa! KTA:n (Neuvosto-Karjalan teknillinen apu) värväreiden katteettomin houkutteluin 6000–7000 melkoisen hyvinvoipaa amerikansuomalaista pakkautui perhekunnittain New Yorkissa laivoihin myytyään talonsa, autonsa, jopa maatilansa. Matkustivat odottamaansa työläisten paratiisiin Neuvostoliittoon. Mukaan otettiin värväreiden ohjeistuksesta kodinkoneita, moottorisahoja – monet lähtijöistä olivat metsätyömiehiä – maanviljelyskalustoa, rakennusvälineitä, sahalaitosten ja tiilitehtaiden koneistoja, pärehöyliä, traktoreita sekä paljon rahaa. Kohta perille päästyään huomasivat monet tulijoista, kuinka kurjiin oloihin oli päädytty. Kirjoittaja toteaakin, että matkalaukkujaan purkamatta 20–40 prosenttia amerikansuomalaisista palasi heti takaisin Atlantin taakse. Aloittamaan suuren veden takana taas alusta tyhjätaskuina. Suomeen vuonna 1999 muuttanut Haskon perheen tytär Mirjam muistaa ensimmäisen käyntinsä Petroskoin kauppahallissa: tarjolla oli vain virsuja, suolaa ja ruostuneita nauloja! Metsäteollisuus oli Neuvosto-Karjalan (KSNT) talouden selkäranka. Kanadalaiset metsurit olivat uudenaikaisin työkaluin ja työmenetelmin omaa luokkaansa aikaansaannoksiltaan verrattuna Karjalan rahvaaseen. Näitä hyväksi havaitsemiaan työmenetelmiä yrittivät sitten opastaa paikallisille työläisille. Kansallisuuksien välille syntyi kitkaa kun työteliäillä maahanmuuttajilla oli omat kaupat ja jopa itse rakentamansa talot. Pitivät omia juhliaan. Selvää hyvinvointia oli heillä jo näkyvissä. Amerikansuomalaiset, mukana myös Suomesta paenneita ja muuttaneita työläisiä, perustivat omia maanviljelyskommuuneja. Tunnetuin niistä oli Säde-kommuuni. Ne menestyivät hyvin. Peltoa raivattiin mukaan tuoduilla traktoreilla, ja hyvälypsyinen lehmikarja hankittiin Suomesta. Alamäki alkoi kun neuvostojohto puuttui suomalaiskommuunien toimintaan erilaisin järjettömin määräyksin. Lopuksi kommuuni muutettiin kolhoosiksi. Rakennusarttelit suomalaisomistuksesta näyttivät venäläisille mallia kuinka pitää rakentaa. Siinä sitä oli ihmettelemistä jopa paikallisilla rakennusvalvontaviranomaisilla, jotka tuskin ymmärsivät rakennuspiirustusten päälle. Lautarakenteiset talot olivat aivan uutta heille. Tulisijatkin venäläistaloissa rakennettiin pelkän lankkulattian varaan. Hormit heti halki. Vitsailtiinkin, että venäläisrakentajilla piti olla koko ajan töissä kaksi ryhmää: toinen rakensi ja toinen ryhmä korjasi perässä. 30-luvun puolivälissä alkoi sitten suomalaisemigranteille golgatantie. Ensimmäisinä vangittiin ja ammuttiin KSNT:n omat johtajat Gylling ja Rovio . Heitä syytettiin suomalaisesta nationalismista. ”Tsekan” vangitsemis- ja tappokoneisto alkoi jauhaa yötä päivää. Kenellä amerikansuomalaisella vielä oli lähtömaan passi pääsi pitkällisen paperisodan jälkeen muuttamaan takaisin. Omaisuus jäi tietenkin Venäjälle. Vainotöitä johtanut Karjalan sisäasiain kansankomissaari Matuzenko totesi, että kun hän lähtee Neuvosto-Karjalasta mahtuvat viimeiset suomalaiset samalle orrelle. Lähes kaikki suomalaiset vangittiin, ammuttiin tai tuomittiin vuosiksi pakkotyöleireille ympäri Neuvostoliittoa. Rikoslaista löytyi pykälä 58, jonka perusteella voitiin kuka tahansa Neuvostoliitossa asuva vangita. Valitus syyttömyydestä oli turhaa, Vakoilijoita ja diversantteja kaikki tyynni! Perusteettomasta vangitsemisesta on kirjaan liitetty tunnetun suomalaiskommunistin Ragnar Ruskon pitkä, katkera kirje O.V. Kuusiselle , jossa kirjoittaja purkaa mieltään ja pyytää Otto-Villeä selittämään miten kaikki on mahdollista? Hän ei ole saanut puolustautua eikä valittaa täysin keksityistä syytöksistä. Kuka on syyllinen tähän vainoon? kysyy Rusko. Hän vertaa tapahtumia fasistiseen Saksaan. Vastasiko Kuusinen Ruskolle ja auttoi tätä. Ei todellakaan! Eihän Kuusinen auttanut syyttömästi vangittuja vaimoaan, poikaansa, tyttärensä miestä ja lankomiestäänkään. Suomalaisrakentajilla oli joitakin vuosia työntäyteistä aikaa kun Neuvosto-Karjalaan rakennettiin työläisten onnelaa. Se siintelikin jonkin aikaa paikallisena rakentajien silmissä; paljon saatiin lyhyessä aikaa valmiiksi, kunnes eräs viiksiniekka tuhosi hyvin (liian hyvin?) tehdyn työn ja samalla sen tekijät. Historian harrastaja Ossi Kamppinen on saanut kirjaansa kimmokkeen, ja tutustunut aihepiiriin perusteellisesti, saatuaan selville, että edellä mainittu Säde-kommuunin yksi perustajista oli hänen kaukainen sukulaisensa. Tämä Kalle Lahti ammuttiin vainovuosina muiden suomalaisten mukana.