Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Kun mustarastas laulaa

Viime viikkoina maailmalla on ollut yhteinen peitto, joka ei lämmitä. COVID-19 – tuttavallisemmin Korona – on pisaroinut kaiken ja kaikkien harteille. Se on pelottanut, mutta myös paljastanut ihmisen rakentaman systeemin huteruutta. Viruksen levittyä se romahdutti nopeasti talouden. Asiat kääntyivät toiseen asentoon, kun yhteiskunnan tukipilareina pidetyt yritykset ovat äkkiä asemassa, jossa ne tarvitsevat apua julkiselta sektorilta. Valtio ja verot ovat sittenkin tarpeen. Yritykset onkin välttämätöntä saada pian mahdollisimman hyvään kuntoon. Aina on kuitenkin muistettava, että yritystä ei ole olemassa ilman sen työntekijöitä. Kun palkansaajan perheen talous haparoituu ja lopulta pettää kokonaan, se on yksilötasolla yhtä suuri inhimillinen tragedia kuin yrittäjän menetykset. Taudin ja talousongelmien rinnalla hiipii muitakin hyvinvointia nakertavia asioita. Nyt ei saisi vähentää tukea mielenterveydelle, koulutukselle ja muille yhteiskunnan kivijaloille. Ne ovat yhteisiä asioita, jotka vaikuttavat kaikkiin. Kukaan ei ole saari. ”Olemme harvinaisen äärellä.” Olemme harvinaisen äärellä. Virus on aiheuttanut maailmanlaajuisesti surua ja tuskaa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kovin usein tällaista pandemiaa emme koe, se koskettaa sananmukaisesti kaikkia ihmisiä. Tällaisessa tilanteessa homo sapienskin hämmentyy ja alkaa kaivata jotain kiinteää, mistä ottaa kiinni. Kun media uutisoinnissaan vyöryttää tartuntojen ja kuolleiden määrien kasvua, se perustelee tekemistään kansalaisten oikeudella tietää asioista. Itse kaipaisin monipuolisempaa katsetta Koronaan. Valtaosa ihmisistä ei saa tartuntaa, enemmistö sairastuneista paranee ja monilla oireet ovat hyvinkin lieviä. Taitaa vain olla niin, että huonot uutiset myyvät paremmin. Arvostelijoita ja asiantuntijoita riittää. Minulla on luottamus hallituksen työhön, joka uurastaa kovan paineen alla. Näinkin lyhyt aika on tuonut ministereille jo paljon enemmän kriisikokemusta kuin monella besserwisserillä on. Tämä kaikki on paljastanut hyvääkin. Maapallon seisminen tärinä on heikentynyt ja ilmanlaatu on parantunut. Metsäretkillä mustarastaan laulu tuntuu äänekkäämmältä kuin ennen. Aamulla kun avaa ikkunan, sen huilu herättää toivoa koronattomasta kesästä. Tai ainakin tulevaisuudesta. Kirjoittaja on kulttuurin kourima humanisti.