Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Sukujuuria etsimässä

Kun tarpeeksi vanhaksi elää, alkavat vanhat asiat kiinnostaa. Tosin, jotkut, kuten oma isäni, ei koe vieläkään olevansa niin vanha, että vanhoja tarvitsisi kaivella. Mutta eipä hänen tarvitsekaan, sillä minä teen sen hänen puolestaan. En ole koskaan ollut kiinnostunut sen suuremmin Suomen kuin muun maailmankaan historiasta, sotatapahtumista minulle on riittänyt tieto, milloin sodat olivat. Viime vuoden aikana olen kuitenkin alkanut kiinnostumaan omasta ja sukuni historiasta. Mistä minun esivanhempani ovat kotoisin, millaista heidän elämänsä on ollut ja keitä he ylipäätään ovat? Vastauksia etsiessäni huomasin hyvin nopeasti löytäväni itseni yhä useammin sukututkimukseen liittyviltä nettisivuilta, milloin selaamassa rippikirjoja ja milloin etsimässä sodassa kaatuneiden sukulaisteni nimiä. ”Ja totta vie, setien löytäminen ei ole ollut helppoa.” Mitä enemmän tämä aarteenetsintäni tuotti tuloksia ja vastauksia, sitä enemmän halusin tietää lisää. Pelkät nimet, vailla elämäntarinaa, eivät ole itselleni se juttu, vaan haluan tietää enemmän. Haluan oikeasti tietää millaisessa maailmassa sukulaiseni ovat selviytyneet, mitä he ovat kokeneet. Omin nokkineni pääsin hyvään alkuun tutkimuksissani. Netti on pullollaan kaikenlaista tietoa ja sukututkimussivustoja, mutta niistä oikean tiedon suodattaminen on haastavaa. Onnekseni löysin kansalaisopistosta sukututkimuksen peruskurssin, joka on antanut minulle lukuisia neuvoja kirkonkirjojen lukemiseen sekä vinkkejä, mistä mitäkin etsiä. Ja tietenkin asiaan vihkiytyneen opettajan, jolta voi kysyä apua milloin vain. Vuoden aikana olen saanut selville isoisäni hämäränpeitossa olleet juuret, vaikka edelleen monta kysymysmerkkiä hänen taustassaan on. Joka kerta, kun olen löytänyt hänelle yhden sedän lisää, yllätyn iloisesti. Ja totta vie, setien löytäminen ei ole ollut helppoa, kun jokaisella on eri sukunimi, ja heidän äitinsä on kulkenut ympäri Suomea ratatyöläisten mukana. Vieläkään en tiedä, olenko löytänyt heidät kaikki. Samaa löytämisen iloa olen kokenut mummuni sukulaisia etsiessäni. Heitä on paljon ja jäljet häipyvät pikkuhiljaa. Työnsarkaa minulla vielä riittää sukujuuriani etsiessä, mutta löytämisen iloa ei voita mikään. Tiedä häntä, vaikka olisimme sukua sinunkin kanssasi.