Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Maakuntamuseo vakuuttunut juupajokelaisista röykkiöistä

Petääjärven ja Suinun Väihin ympäristössä Juupajoella on useita kiviröykkiöitä ja maakuoppia, joita juupajokelainen metsästystä ja luonnossa liikkumista harrastava Aapo Sikiö on alkuvuodesta ilmoittanut Pirkanmaan maakuntamuseolle. Sikiö on alueen metsissä samoillessaan ryhtynyt kiinnittämään huomiota kiinnostavan näköisiin kivistä muodostettuihin asetelmiin luolabongaustensa myötä. –Luolat ovat salaperäisiä ja ne ovat kiehtoneet minua lapsuudesta asti. Muinaisina aikoina ne ovat olleet monenlaisessa käytössä. Niissä on voitu säilyttää lihaa, tai ne ovat voineet toimia eränkävijöiden suojapaikkoina. Mutta näitä latomuksia pidän erityisen kiinnostavina, ja osa kivikasoista on ladottu todella huolellisesti. Niistä ei ole olemassa paljon tietoa, eikä niiden ikääkään pystytä määrittämään, Sikiö toteaa. Sikiö on tehnyt kohteista ilmoituksia Pirkanmaan maakuntamuseolle jo yli kahden vuoden ajan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Enkä suinkaan itse ole löytänyt kaikkia kohteita, vaan lähes puolet on löytynyt paikallisten ihmisten vinkeistä. Ilman heidän apuaan olisi moni kohde jäänyt varmasti löytymättä. Vaikka tutkijan aika on rajallista, Juupajoelta tullut tarjous oli maakuntamuseolle liian hyvä ohitettavaksi. –Se, että näitä kohteita oli näin monta verraten pienellä alueella ja että Sikiö lupasi lähteä oppaaksi, ratkaisivat. Arkeologin työ koostuu niin paljosta muusta kuin kenttätyöstä, että tällaisella tutkimusretkellä käynti suoraan luontokohteessa on harvinaista herkkua, tutkija, arkeologi Kirsi Luoto Pirkanmaan maakuntamuseosta kertoo. Luhtaanjoentien kääntöalueen päästä lähtevän metsäkonetien reunasta metsäryteikköön kun lähtee suunnistamaan, tullaan röykkiöistä tai latomuksista ensimmäiselle, lapinpöydälle. Kohteet ovat vanhoja, mutta niiden iästä on vaikea sanoa mitään varmaa. –Iän määrittämiseen tarvitaan palanutta hiiliainesta, mutta sellaista ei useinkaan löydy tällaisten röykkiöiden lähettyviltä. Kivistä näkee, että ne ovat ihmisen rakentamia, ja niiden tarkoitusta voidaan vain arvella, Luoto sanoo. –Luhtaanjoki on vallitsevan käsityksen mukaan Ancylusjärven vaiheessa ollut merenlahtea. Minulle näitä tarinoita lapinraunioista on kulkeutunut 1910-luvun alkupuolella syntyneen Tuomas Valkeajoen pojan ja pojanpojan kautta. Vanhat ihmiset vielä puhuvat lapinkivistä, Sikiö kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lapinraunioista on esitetty arveluita, että ne voisivat olla pronssikaudelta tai mahdollisesti varhaisemmalta ajalta, mutta yhtä hyvin ne voivat olla ajallisesti lähempänäkin nykyaikaa. –Näiden kivien päällä on sammalta, joka kasvaa noin 50 vuodessa, joten emme pysty sanomaan mitään varmaa. Voidaan kuitenkin rajata pois rajapyykit, koska ei tiedetä alueelta kulkeneen rajaa, samoin peltoröykkiöt, koska nämä kohteet ovat viljelysmaata korkeammalla. On mahdollista, että tällaisia olisi rakennettu hauta- tai uhripaikaksi, mutta sellaistakaan ei voida varmuudella sanoa. Kirjaan näistä merkinnäksi tarinapaikat Pirttisenniittu 1 ja 2 ja että röykkiöt ovat ajoittamattomia ja kiinteitä muinaisjäännöksiä, Luoto toteaa. Kulttuuriympäristön kannalta muinaisjäännösten inventoinnit ovat tärkeitä, ettei uutta rakennettaessa tuhota historiallisia muistomerkkejä. Suoja-alueeksi on määritelty kaksi metriä tai mahdollisesti enemmän kohteen mukaan. Lapinraunioista jonkin matkaa etäämpänä sijaitsee kaksi maakuopan kaltaista syvännettä noin 25 metrin etäisyydeltä toisistaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Tässä saattaisi olla hiilimiilu, ja kun otimme lapiolla maanäytteen, tästä voidaan havaita nokimaakerrostumaa sekä näitä hiilenpalasia. Näitäkin on vaikea ajoittaa, mutta miilut mielletään enemmän uuden ajan ilmiöksi. Miilunpolttoa tiedetään harjoitetun jo rautakaudelta keskiaikaan, ja uudemman teollisuuden käyttöön sitä jatkettiin aina 1900-luvun alkuun. Tuo pienempi syvänne saattaisi olla muisto jonkinlaisesta säilytyskuopasta, kuten nauriskuopasta, sillä siitä ei löydy samanlaista kerrostumaa kuin hiilimiilun pohjalta, Luoto pohtii. –Tiettävästi eniten muinaisjäännöksiä löytyy Salokunnan alueelta. Museoviraston ylläpitämän Muinaisjäännösrekisterin mukaan Juupajoelta on löydetty 22 kohdetta, joista kolme sijaitsee Hirvijärvellä: lapinraunio, kiviaita ja kivirakennelma. Nyt havaituista kohteista osa saattaa olla paljon vanhempia kuin Salokunnan löydöt, sillä oman käsitykseni mukaan ainakin osa latomuksista on tehty aikana, jolloin Salokunta oli vielä veden alla, Sikiö toteaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Päivän aikana tarkasteltiin noin 20 kohdetta Petääjärven ja Suinun Väihin rannoilla. Tarkasteltavia kohteita riittäisi vieläkin. –Toivotaan, että maakuntamuseolla on mahdollisuus tulla katsomaan loppujakin tiedossa olevia latomuksia, Sikiö toivoo.