Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Liki 30 vuotta kului taiteen parissa Mäntässä: ”Muuttoa suunniteltiin 15 vuotta”

Elokuussa 1989 Mäntän ammattioppilaitos sai uuden yleissivistävien aineiden opettajan Heikki Vesterisen . Hänen mukanaan Mänttään muuttivat vaimo ja kaksi lasta. – Opiskelimme molemmat Joensuussa ja siellä myös tapasimme. Molemmat lapsemme ovat syntyneet Joensuussa, Vesterinen kertoo. Muutto Joensuusta Mänttään lähti puhtaasti siitä, että Vesterinen etsi työpaikkoja ja löysi lehdestä ilmoituksen Mäntän ammattioppilaitokseen haettavasta opettajasta. Hän haki sitä ja sai paikan. – Tulin Mänttään opettamaan suomen kieltä, taide- ja ympäristökasvatusta sekä kansalaistietoa, Vesterinen kertoo. Vesterinen sanoo, että heille oli heti selvää, että koko perhe muuttaa yhdessä isän työn perässä, vaikka perheessä oli eräänlainen saumakohta juuri menossa. – Vesku tuli silloin juuri oppivelvolliseksi ja hän ehti olla yhden päivän Joensuussa koulussa. Tänne muuttaessamme eteen tuli ongelma, ettei Veskulle ollut täällä koulupaikkaa, Vesterinen kertoo. – Muistaakseni samassa tilanteessa Suomessa oli liki 800 vaikeasti kehitysvammaista lasta, jotka olivat oppivelvollisia, mutta heille ei ollut tarjota koulupaikkaa. Väännön ja lukuisten viranomaisiin tehtyjen yhteydenottojen jälkeen Veskun opetus ratkaistiin yksityisopetusta antavalla kotiopettajalla. Myöhemmin Veskun opetus järjestyi Mäntänvuoren koulussa. Perheen asiat alkoivat olla mallillaan uudessa kotikaupungissa, kun Vesterisen vaimo, Paula sai työpaikan Vilppulankosken koululta. – Opetin ammattikoulussa kuusi vuotta, kunnes totesin, että tämä ei ihan ole sitä, mihin haluaisin jämähtää loppuiäkseni ja sanoin itseni irti. Se oli vuonna 1995, Heikki Vesterinen muistelee. Vesterinen vietti opetustöiden jälkeen pientä etsikkoaikaa, hän työskenteli muun muassa Honkahovissa sekä veti työväenopistossa lapsille taiteen perusopetusta ja aikuisille maalausta. – Sain kutsun vuonna 1996 Mäntän kuvataiteen ystäviin, joka järjestää Mäntän kuvataideviikkoja. Se oli sellaista vapaaehtoistekemistä, mikä täytti päiviä. Vuonna 1999 kävin sitten yrittäjäkurssin ja perustin graafista suunnittelua ja kirjoituspalvelua tarjoavan Hexus-toiminimen, Vesterinen kertaa. Oman yrityksen kautta Vesteriselle löytyi mieleinen työ. Vaikka yhden hengen nyrkkipajan pyörittämisessä omat haasteena olivatkin, sai sillä elannon. – Pyöritin yritystäni 15 vuotta. Päätin yritystoimintani vuonna 2014, Vesterinen sanoo. Kirjoittaminen ja kuvataide ovat olleet Vesterisen elämässä vahvoja ilmaisunmuotoja nuoruudesta asti. Ensimmäisen oman näyttelyn hän piti Mäntässä vuonna 1996, kun kuvataide muuttui vakavammaksi harrastukseksi. Vesterinen on ehtinyt pitää kaikkiaan seitsemän omaa näyttelyään ja hän oli tiiviisti mukana myös Mäntän Taideseuran toiminnassa. – Kuva on tärkeä, ei kaikkea voi selittää sanoin. Kuvataide ja kirjoittaminen vaihtelevat omassa henkilökohtaisessa kiinnostuksessani. Nyt on vuorossa kirjoittaminen, Mäntässä oli kuvataide, Vesterinen sanoo. Kuvataide on tuonut Vesterisen myös Mänttä-Vilppulassa tutuksi kasvoksi. Hänet muistetaan Mäntän kuvataideviikkojen tiedottajana, jona toimi 15 vuotta. – Taide ylipäätään on aina kiinnostanut minua. Se avartaa maailmaa eri tavalla. Se on hyvinvoinnin, joskin myös vaikuttamisen väline, Vesterinen pohtii. Vesteriset ehtivät asua Mäntässä muutamaa kuukautta vaille 30 vuotta. Päätös lähteä Mäntästä ei ole ollut Heikki Vesterisen mukaan mikään nopea, yhtäkkinen päätös. Muutosta Tampereelle on puhuttu 15 vuotta. – Oma yritys ja Veskun muutto Kaarikadulle olivat sellaisia asioita, jotka jarruttivat lähtöä. Mutta nyt olemme molemmat eläkkeellä. Oli hyvä aika lähteä, Heikki Vesterinen kertoo. – Tämä on meidän elämässämme pisin aika, kun olemme asuneet yhteen putkeen samassa paikassa. Pitäisi useammin vaihtaa maisemaa asuinpaikasta riippumatta. Silloin näkee asioita eri lailla. Mänttä-Vilppula ei jää kuitenkaan kokonaan unohduksiin Vesteristen elämässä. Heikki Vesterinen kertoo, että he käyvät Veskun luona vähintään pari kertaa kuukaudessa Vilppulan Kaarikadulla, ja tietenkin Serlachius-museoiden sekä Mäntän kuvataideviikkojen uudet näyttelyt tullaan katsomaan.