Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Residenssitaiteilija David Waterworth haastaa mänttäläisiä museoprojektiin – ”Kuvaa ja kerro minulle museomuistosi”

Kuraattori ja Greenwichin yliopiston lehtori David Waterworth tutkii Serlachius-museoiden luomia merkityksiä mänttävilppulalaiseen yhteisöön. –Teen tutkimusta taidearkistojen ja niihin liittyvien yhteisöjen suhteesta. Residenssiajallani tarkastelen, miten Serlachius-museoiden kokoelmat elävät paikkakuntalaisten mielessä. Tällaiset tiiviit yhteisöt, jotka ovat rakentuneet vanhan teollisuudenhaaran ympärille, tarjoavat uskomattoman määrän tutkittavaa, kun ihmiset ovat eläneet jonkin yhden määrittävän tekijän kanssa. Siihen rakentuu laajoja elämänkaaria. Juuri siksi halusin tulla Mänttään. Elämänkirjo arkistoissa Waterworth kertoo amerikkalaisesta valokuvaajasta Allan Sekulasta (1951–2013). Tämä kirjoitti esseen kaivospaikkakunnasta ja siellä asuneesta valokuvaajasta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Tuo ainutlaatuinen kuva-arkisto kattoi koko sen elämänkirjon, jonka kaupunkilaisten arki muodosti. Kun lapsi syntyi, se käytiin kuvaamassa, ja kun mummo kuoli, hautajaiset ikuistettiin valokuvaan. Kaikessa yhdistävänä tekijänä oli kaivos. Samalla tavoin etsin tällaisia yhteyksiä arkistokätköjen ja nykyarjen välillä. Serlachius-residenssissä viipyessään Waterworth kerää mänttävilppulalaisilta muistoja ja mielikuvia, joita Serlachius-museoista on heille syntynyt. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Kaikki, joilla on jonkinlainen yhteys Mänttä-Vilppulaan ja sen Serlachius-historiaan, ovat tervetulleita mukaan projektiini. Ehkä olet joskus käynyt Göstassa tai Gustafissa, tai sinulla on esine, joka jollain tavalla liittyy niihin. Se voi myös olla muisto tai kokemus, tai ehkä joku sukulaisesi tai läheisesi on kuvattuna johonkin kokoelman maalaukseen, Waterworth selvittää ideaansa. Kuvaa muistosi Waterworth toivoo, että ihmiset ottavat kännykkäkameralla kuvan yksiväristä taustaa vasten Serlachius-museoiden merkitystä parhaiten kuvaavasta muistojensa kohteesta. – Liitä kuvaan jonkinlainen esittelyteksti suomeksi tai englanniksi, mitä kuvauksen kohde merkitsee sinulle ja millaisessa yhteydessä se on museoihin. Lähetä kuva minulle kesäkuun puoliväliin mennessä sähköpostilla. En varsinaisesti etsi kuvia museoista enkä Serlachiuksen kokoelmista, vaan kaikesta siitä, mikä antaa merkityksen kuvaajan, tämän paikkakunnan ja museoiden suhteelle. – Haluan projektillani osoittaa, miten museon kokoelma liittyy paikkakuntaan ja sen asukkaisiin. Järjestän heinäkuussa näyttelyn keräämästäni aineistosta, siis niistä kuvista, joita paikkakuntalaiset tulevina viikkoina lähettävät minulle. Waterworth näkee työnsä eräänlaisena järjestelemisenä. Hän pyrkii luomaan kaaokseen järjestystä ja selvyyttä. –Sitä kuvaa hyvin se, että kotona tiskikoneen täyttäminen on minun vastuullani. Vaimo kyllästyi, kun menin aina tekemään sen hänen jäljiltään uusiksi. Intohimoni on päästä selville asioiden todellisesta laidasta, miten kaikki syntyy ja on yhteyksissä keskenään. Toukokuun alussa Mänttään asettunut brittikuraattori toivoi saavansa kokea Suomen talven mutta on nähnyt kevään heräämisen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Kävelen päivittäin Einolan residenssiasunnolta Lemmenpolkua tänne työskentelytiloihin Aleksanterin linnaan. Se kuvastaa omalla tavallaan sitä samaa tutkimusasetelmaa, joka on läsnä työssäni: koti ja työ, arki ja pyhä kietoutuvat yhteen ja muodostavat elämästä kokonaisen. Näitä siirtymiä näen omassa elämässäni yhtä hyvin kuin nyt tutkimuskohteenani olevassa Serlachiuksen kokoelmassa. Projektissa tarvitaan Näyttely