Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Totuuksia kuulemassa

Luulen tietäväni jo kohtuullisen paljon. Oletan ymmärtäväni, mikä on tärkeää elämässä. Kokemuksien myötä jotain on haaviin jäänytkin, mutta aika on tehnyt myös luuduttavaa ja puuduttavaa työtä paitsi kropassa, myös pääkopan sisällä. Minulla on ollut ilo hääräillä kymmenen ikävuoden molemmin puolin olevien ihmisten kanssa ja huomata, että maailmaa voi katsella muutenkin kuin boomerin putsaamattomien lasien läpi. Aina ei toisen sanomaa tarvitse asettaa epäilyksen alle, omaa ajatusta voi käännellä. Elämän kokeminen on niin subjektiivista, henkilökohtaista, että kun lapsi täräyttää totuutensa ilmeenkään värähtämättä, omassa päässä säpsähtää jokin liikkeelle. Siitä syntyy se ilo, joka kantaa sukupolvien yli. Aikuinen luulee ja harkitsee, lapsi tietää ja palkitsee. Olen huomannut, että iän myötä keho alkaa taipua eteen- ja mieli taaksepäin, mutta lapsella on mutkaton elämänasenne, joka on tukevasti tässä hetkessä. Tulevaisuus ei ole ensisijaisesti huoli vaan mahdollisuus. Vaikka alakouluikäiselle riittää maailmassa ihmettelemistä, hämmennys kanavoituu yleensä positiivisesti. Jos jokin asia askarruttaa, kysymys tuodaan avoimesti pöytään ja tietämättömyyttä ei peitellä. Meillä kaikkitietävillä on toisin: tietämättömyys on automaattisesti puute, vaikka sen pitäisi olla ponnahduslauta. Suojelen ja neuvon mielelläni lapsia, ja välillä se on tarpeenkin. Monissa asioissa lapsi on keskeneräinen ja kohisten kehittyvä yksilö. Uteliaisuuden, ennakkoluulottomuuden ja rohkeuden alueilla pientä kulkijaa ei voi kuin ihailla. Niissä karsinoissa tuntee itsensä kömpelöityneeksi harmaakarhuksi. Lapsen totuus on vapaa asenteellisesta ja poliittisesta patinasta. Se on niin vilpitön, että siihen on uskottava. No, myönnettäköön, joskus huomaa tulleensa vedätetyksi, mutta senkin laitan mielelläni lapsen luovuuden laariin. Omien lapsenlasten kasvua on kiehtovaa seurata. Olen iloinnut heidän kanssaan uusien asioiden oppimisesta, kuitenkin samalla pelkään, että heidän avarakatseisuutensa, rehellisyytensä ja elämänilonsa puristuvat ympäristön paineessa. Mutta jos ne pysyvät aikuisuuteen asti, maailmassa on enemmän empatiaa, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Se ei ole lapsellista, se on puhdasta inhimillisyyttä. "Lapsi tietää ja palkitsee." Heikki Vesterinen