Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Valkokankaan pukuloistoa ja käsityötaitoa

Näyttelyn ovat kuratoineet kuvataiteilija Hannu Palosuo , oopperaohjaaja Italo Nunziata sekä muodin ja designin yliopisto-opettaja Cornelia Bujin . Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen kertoo, että koska näyttely ei ole taidenäyttely, vaan kulttuurihistoriallinen näyttely, se sopii hyvin toteutettavaksi Serlachius-museo Gustafissa. Lisäksi Gustaf on tilojensa puolesta sopiva tälle näyttelylle, on pieniä tunnelmallisia gallerioita. Palosuo kertoo, että näin laajoja näyttelyitä Tirelli Costumin puvuista on Italian ulkopuolella ollut harvoin. Hän kertoo, että tämä näyttely on suunniteltu nimenomaan Gustaf-museolle ja siinä on huomioitu se, millaiset elokuvat ovat Suomessa tunnettuja. Näyttelyssä on esillä 50 pukua, pääosin elokuvista, on pukuja myös oopperasta ja televisiosarjasta. Lisäksi on erilaisia asusteita ja esineistöä sekä pukujen luonnoksia ja valokuvia. Näyttely on esillä Gustaf-museossa kahdessa kerroksessa. Kuvataiteilija Palosuo asuu Italiassa. Hän kertoo, että jos Italiassa hankkii valmisvaatteen, paidan tai takin, sen kanssa mennään seuraavaksi ompelijalle ja asuste muutetaan kantajalleen sopivan kokoiseksi. Asusteet ovat olleet Palosuolle tärkeä asia lapsesta lähtien. Hän sanoo, että näyttely kertoo kyllä kuuluisien elokuvien puvuista ja itse elokuvista, mutta se on myös vahva kannanotto käsityötaidon ja sen kulttuurihistorian säilymisen puolesta. Palosuo kertoo, että pukunäyttelyissä on asiaa aina tarkasteltu luomisen näkökulmasta, mutta nyt yritetään katsoa asiaa mahdollisimman paljon pukujen ompelijoiden kannalta. Muotipuvuissa mennään käytettävyys ja kannettavuus edellä. Teatteripuvut taas on suunniteltu katsottavaksi noin 20 metrin päästä, mutta elokuvien puvuissa joka ainut yksityiskohta voidaan suurentaa valkokankaan kokoiseksi. On siis paljon eroa sillä, onko millin sisäänotto puvussa tehty käsin, vai onko se tehty koneella. Suurin osa Glamour-näyttelyn puvuista on ommeltu käsin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaikki näyttelyn puvut ovat Tirelli Costumin kokoelmista, mutta kaikki eivät ole Tirellin tekemiä. Tirellin kokoelma sisältää nykyään noin 200 000 elokuvapukua ja 15 000 aitoa historiallista pukua. Kuvataiteilijana Palosuo toteaa, että esillä olevat puvut ovat ennemmin veistoksia, kuin pukuja. Osa puvuista matkasi Suomeen vaakatasossa, koska niitä ei voi kuljettaa ripustettuina. Pukujen mukana tuli myös puvustajia. Yksi galleriahuoneista on kunnianosoitus kuuluisalle italialaiselle elokuvaohjaajalle Luchino Viscontille . Näyttelyssä kulkee koko ajan mukana myös kulttuurihistoria, on esimerkiksi takki, jota ei pystyisi pukemaan yksin päälle. Asun sisällä on valjaat, jotka pitävät takin millilleen oikean kokoisena ja miehen ryhdissä. Miehen puvussa ei housujen sepalus ole kiinni, mutta se ei ole vahinko. Aikanaan sepaluksen napit olivat kultaa tai timantteja ja olisi ollut rahvaanomaista pitää sepalus kiinni, niin etteivät kallisarvoiset napit näy. Elokuvassa Tiikerikissa (1963) Claudia Cardinale käytti pukua jonka vyötärö oli 53 senttiä, kun näyttelijän oma vyötärö oli 68 senttiä. "Se, että näyttely kertoo näin laajasti pukujen luomisesta ompelijoiden ja muiden käsityöläisten silmin, tekee näyttelystä ainutlaatuisen." Hannu Palosuo kuvataiteilija ja kuraattori