Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Katso videot: Animoituja monstereita ja koston tunnelmaa – Mänttä-Vilppulan koululaiset kuvasivat Roskapätkiä

Koskelan yläkoulun ja Vilppulan yhteiskoulun oppilaat osallistuivat Tampereen elokuvajuhlille torstaina 5. maaliskuuta. Tampereen elokuvajuhlat on yksi vanhimmista ja arvostetuimmista lyhytelokuvafestivaaleista. Tampereen Tullikamari tarjosi hienot puitteet elokuvien juhlistamiseen. Mukana oli porukkaa, joka oli ollut tekemässä ohjaaja Kalle Raittilan kanssa animaatioelokuvia. Raittila on elokuvantekijä, mediapedagogi Pirkanmaan elokuvakeskuksesta. Raittila vieraili molemmilla kouluilla vuorollaan jo vuoden 2019 loppupuolella, perusti animaatiostudion luokkaan ja teki yhdessä oppilaiden kanssa työskennellen elokuvat eli Roskapätkät . Roskapätkät-lyhytelokuvissa nuoret kertovat, mitä he ajattelevat ympäristöasioista ja kulutustavoista. Työpajat kestivät viikon kerrallaan kummallakin koululla. Joka päivä töitä tehtiin aamusta iltaan. Raittilalla oli aina 2–4 oppilasta työskentelemässä kahden tunnin rupeamissa. Animaatiohahmojen palaset oli tehty jo aikaisemmin, ja niiden liikuttelu ja kuvaus veivät paljon aikaa. Käsikirjoitukset elokuviin olivat nekin oppilaiden tekemiä. Omaa musiikkia animaatioon Vilppulassa oli ryhdytty myös kunnianhimoiseen oman musiikin tekoon. Näin animaatioiden teosta kasvoikin kummallakin koululla monialainen oppimiskokonaisuus kuin itsestään. Yhteistyötä tehtiin äidinkielen, musiikin ja kuvataiteiden kesken kaikilla luokka-asteilla. Elokuvajuhlilla nähtiin oppilaiden upeat esitykset ja kuultiin lisäksi Vilppulan yhteiskoulun nuorten, Jesse Haaviston (taiteilijanimi Jekeman) ja Aku Salomaan (Aqmain) itse sanoittamat räp-osuudet sekä koko yhteiskoulun musiikin valinnaisryhmän oppilaiden tekemää musiikkia omaan Roskapätkäänsä myös livenä sekä videon, jossa prosessi oli kuvattuna. Vilppulan yhteiskoulun musiikin opettaja Sanna Tanninen ei aluksi ollut ihan intona asiassa mukana, mutta antoi oppilaiden päättää, mitä tehtäisiin. Oppilaat innostuivat heti. Oppilaat olivat tyytyväisiä heti ensimmäiseen ideaansa kappaleesta. Musiikkia tehtiin sekä koulussa että kotona. Prosessiin kuului kaikenlaista, monia ärräpäitä pääsi ja välillä tuntui energia loppuvan, mutta lopulta räppi syntyi. Poikien kriteerinä musiikin teossa oli se, että biisi pitää itse kestää kuunnella. Kappale äänitettiin Daniel Rantasen studiolla Vilppulassa. Rantanen vastasi äänityksestä ja miksauksesta. Lyhytelokuvien aiheena biojäte Aiheena lyhytelokuvissa oli tänä vuonna biojäte. Projektia tehtiin alusta asti yhteistyössä Pirkanmaan jätehuollon kanssa. Biojäte-aiheen ympärillä Roskapätkissä sattui ja tapahtui jos mitä. Biojäte synnytti elokuviin karmeita monstereita. Siinä missä yksi tyytyi heittelemään ihmisiä ja kaikkea eteen osuvaa ympäriinsä, niin toinen popsi kitaansa kaikkea mahdollista – ja lopulta maapallonkin. Suurin osa lyhytelokuvista oli toteutettu animaation keinoin. Mutta yksi oli kuvattu ihmishahmoisesti. Siinä nuori poika havahtuu valitsemaan ekologisia vaihtoehtoja, mutta hänen ympäristöään eivät samat valinnat tunnu kiinnostavan. Poika uskaltaa silti olla erilainen, ja lopussa hän löytää eräästä pojasta samanhenkisen ihmisen. Kouluruoasta kasvoi Bertta-biojätemonsteri Koskelan yläkoulun käsikirjoituksista selvisi jatkotyöstämiseen se, jossa seikkaili Bertta-monsteri. Kaikki lähti liikkeelle koulun ruokalasta, jossa oppilaat heittivät surutta ruokaa biojätteeseen. Jätteestä kasvoi hirviö, jonka toimet näyttivät, mihin nykyinen meno vielä johtaa. Lopussa tuli muutos, jolloin oppilaat päättivät syödä sen, minkä ottivat, ja näin ruokaa ei päätynyt enää biojätteeseen. Yksi todella synkkä roskapätkä vei asiat siihen pisteeseen, että 60-luvun ihanat uimarantakuvat olivat 2100-luvulla enää kaukainen muisto vain, kun rannalle mentiin vahvoissa suojapuvuissa ja linnutkin olivat jo huonovointisuuttaan kadonneet. Toisessa, herttaisessa roskapätkässä suloisen kilpikonnan hyvä ja iloinen elämä päättyy muovipussien vangiksi jäämiseen. Aluksi kauniilta sadulta vaikuttanut animaatio laajentaa nopeasti vaikuttavuutensa aikuisiin saakka ajankohtaisen vihollisen eli muovijätteen myötä. Kolho kostaa takaisin Vilppulan Kolho kostaa takaisin –animaatiossa oli siinäkin monsterimaisuutta. Ihmiset roskasivat siinä paljon ja kaikin mahdollisin tavoin, jolloin viimein roskat saivat tarpeekseen. Ne tulivat väkivaltaisiksi ja alkoivat kostaa ihmisille. Vilppulan yhteiskoulun musiikin valinnaisryhmien oppilaiden oma räppi teki elokuvasta kerrassaan mahtavan. Animaatioon sävelletyn kappaleen tekoprosessista tehtiin myös dokumentti Luonto kostaa takaisin . Pirkanmaan jätehuolto jakoi animaatioiden tekijöille palkinnot: hienot minikokoiset roska-astiat. Raittila antoi kukat Roskapätkien tekijöille, ja varsinkin niille oppilaille, jotka olivat nähneet poikkeuksellisen paljon vaivaa. Myös Pirkanmaan jätehuollon Erkki Piipolle ojennettiin kierrätysmateriaalista tehty kukkakimppu. Näin ympyrä sulkeutui. Projektit alkoivat kouluissa aina sillä, että Piippo saapui kertomaan jätehuollosta ja antoi Roskapätkien teeman eli biojätteen. Sitten pantiin hihat heilumaan. Nuoret todellakin pääsivät kertomaan monin heille ominaisin ja luovin tavoin, mitä he ajattelevat ympäristöasioista ja kulutustavoista. Nuoret arvostivat toistensa tekemiä lyhytelokuvia. Valtava työn määrä herätti kunnioitusta. Aherruksen lopputulokset olivat niin upeita, ettei koululla puurtaessa osattu edes kuvitella sitä korkeatasoista laatua, josta saimme elokuvajuhlilla nauttia. Miten hyvää tekikään se, että sai itse osallistua ja toimia ja siten vaikuttaa päivänpolttavaan aiheeseen. Kuljettu matka kokonaisuudessaan herätti nuorissa tekijöissä riemua ja aiheellista ylpeyttä luovuudesta. Oma ääni kuului, visiot saivat muodon ja tehty työ laittoi hyvät energiat liikkeelle yleisössä. Edit 14.3.: Korjattu tekstistä asiavirheitä sekä Aku Salomaan nimi.