Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolmas sektori

Suomalainen yhteiskunnallinen elämä luokitellaan sektoreihin. Ensimmäinen muodostuu voittoa tavoittelevista markkinoista ja yrityselämästä, toinen julkisista palveluista ja kolmas vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta, joka näyttäytyy yleensä järjestöjen ja yhdistysten kautta. Toisinaan listaan lisätään vielä neljäs sektori, joka muodostuu perheistä, kotitalouksista ja yksittäisten ihmisten välisistä suhteista. Kolmatta sektoria määrittää ensisijaisesti vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuuteen liittyy yleensä kiinnostus ja motivaatio kohteena olevaan asiaan tai toimintaan. Ensimmäisestä sektorista poiketen motivaatiota ei ohjaa taloudellisen menestyksen tavoittelu, vaan kiinnostus asiaan. Fiksusti ajatteleva yhteiskunta kykenee tunnistamaan kolmanteen sektoriin virittyvän potentiaalin. Löytyy motivaatio, taloudellisesti edullinen näkökulma ja yleensä myös osaamista. Kuulostaa varsin kilpailukykyiseltä yhdistelmältä. Kolmatta sektoria huudetaan usein apuun, kun yhteiskunnassa sakkaa. Julkisen sektorin supistuspaineissa ja palveluja lakkautettaessa toivotaan, että kolmas sektori korvaa julkisen sektorin tuottamat menetykset. Tähän asetelmaan sisältyy usein sellainen ongelma, että julkinen sektori hylkää koko asian, kun se ei sille enää kuulu. Todellista osaamista julkiselta sektorilta on löytää kombinaatio, jossa kolmannen sektorin motivaatio saadaan valjastettua hyödyksi ja yhteiskunnalle kustannustehokkaaksi toiminnaksi. Koska raha näyttelee roolia myös kolmannen sektorin toiminnoissa, myös sillä on merkityksensä kolmannen sektorin motivaatiolle. Palvelujen keskittäminen ja vähentäminen karsii niiden tarjontaa varsinkin suurien keskusten ulkopuolella. Vähäinenkin palvelu saattaa esim. kylätasolla olla paikallisesti hyvinkin merkittävä. Usein tyydytään lakkauttamaan palvelu ja säästämään esim. 100 rahayksikköä. Tarjoamalla palvelun tuottamista kolmannelle sektorille esim. hintaan 50 yksikköä, saavutetaan usein win-win -tilanne. Asiaan motivoitunut yhdistys tms. huolehtii paikallisesti tärkeästä palvelusta ja saa toimintaansa varoja. Samalla palvelun kokonaiskustannus puolittuu. Kuinka usein tätä edes mietitään?