Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Minä tein sen, ihan itse

Siitä on liki 20 vuotta. Jos oikein tarkkoja ollaan, 19 vuotta. Siitä, kun itse sain painaa ylioppilaslakin päähäni ja juhlia onnistumistani. Kirjoitin ylioppilaaksi Mäntän lukiosta keväällä 2001. Samassa tilanteessa minun kanssani oli kymmenet muut saman vuosikurssin opiskelijat. En muista lukumäärää, mutta paljon meitä oli. Ensimmäiset kirjoitukset minulla oli jo kolmannen opiskeluvuoden syksyllä. Olin päättänyt jo hyvissä ajoin kirjoittavani toisen kotimaisen kielen eli ruotsin syksyllä jo pois alta, jotta minulla olisi yksi stressinaihe vähemmän. En ollut kielissä mikään hyvä, joten oli selvä valinta hajauttaa juuri kielien kokeet eri aikaan. En tosin ollut missään aineessa loistokas oppilas, olin sen kultaisen keskitien tallaaja. Perus seiskan-kasin oppilas. ”En kirjoittanut älliä enkä saanut stipendejä, mutta onnistuin.” Keväällä 2001 edessäni oli vielä lukuisat kirjoitukset. Eniten niistä jännitin englantia. Pärjäisinkö minä, pääsisinkö läpi vai jäisikö jo pitkälle suunnitellut juhlat pitämättä vain englannin epäonnistumisen vuoksi. Vaikka kokeeni lähtivät hyväksyttyinä ylioppilaslautakuntaan, ei jännitys silti kadonnut. Pelkäsin pahinta, toivoin parasta. Suuri helpotuksen aalto puhalsi lävitseni kun vihdoin oli se päivä, jolloin sain tietää tuloksen. Minä selvisin. Sain englannista lopulta B:n ja ylioppilastodistuksenkin keskiarvoksi tuli C. Olin selvinnyt kaikista kokeista omalla tasollani ja tekemällä parhaani. En kirjoittanut älliä enkä saanut stipendejä, mutta onnistuin. Uskon, että moni muukin keskitason ylioppilas jakaa ajatuksen onnistumisen ilosta kanssani, vaikka ei ehkä vielä nyt, mutta ainakin vuosien päästä. Aina ei tarvitse loistaa ja olla paras kaikista, riittää, että itse on tyytyväinen ja tekee parhaansa. Toki minäkin olisin aikanani halunnut olla paras ja menestyä koulussakin hyvin. Mutta siitä huolimatta olen saavuttanut elämässäni paljon ja minusta on tullut kunnon kansalainen. Ja puhunpa minä sitä englantiakin nykypäivänä ihan hyvin, vaikka välillä sen käyttäminen jännittää. Etenkin, jos vieraan kielen puhumisesta on pitkä aika. Siksipä haluan sanoa teille jokaiselle ammattiin valmistuneelle ja ylioppilaaksi kirjoittaneelle, että olkaa ylpeitä itsestänne ja saavutuksestanne. Te teitte sen, ihan itse!