Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Minä tiedän!

Minä tiedän milloin Pähkinäsaaren rauha solmittiin. Tiedän myös piin likiarvon yhdeksän desimaalin tarkkuudella ja kuka maalasi Guernican. Tiedän Suomen presidenttien nimet ja Egyptin pääkaupungin. Tiedän jokseenkin paljon sellaista tietoa, josta yksittäisenä detaljina ei ole luultavimmin koskaan minulle mitään varsinaista hyötyä. Kasvatustyötä tekevänä ja koulumaailmaa uteliaana seuraavana olen havainnut, että opetusministeriössä sekä pedagogiikan besserwissereiden keskuudessa on huomattu sama seikka. Koulussa oppilaat oppivat paljon sellaista, mistä heille ei ole elämässään juurikaan hyötyä. Päähän päntätään tietoa, jota he tuskin tarvitsevat. Trendinä on nyt, että oppilaita kasvatetaan tiedonhankintataidoissa. Miksi opetella sellaista tietoa, jonka voi vaivattomasti puhelimella tarkistaa koska vain Wikipediassa tai muista verkon tietolähteistä. Toki uudistukset ovat vielä alkuvaiheessa, mutta jos yllä mainittu ajattelutapa valtaa opetussuunnitelmia ja peruskoulua, on aihetta kurtistaa kulmiaan. Turhan tiedon oppiminen vähenee – ja sillä voi olla kalliit seuraukset. On totta, että yksittäiset tiedon muruset ovat sinänsä vähäpätöisiä, mutta olisi virheellistä ajatella tiedonmuruja erillisinä yksikköinä. Pienistä yksityiskohdista nimittäin koostuu kokonaiskuva. Käsitys maailmasta ja sen ilmiöistä. On turha tarkistaa ensimmäisen maailmansodan vuosilukuja, jos ei ymmärrä sitä, miksi ja ketkä sotivat. Ja sitä ei voi ymmärtää ellei tiedä itsekin jotain. Aivotutkimus valaisee, että uutta oppiessaan aivoihin muodostuu synapsien välille yhteyksiä. Aivosolut verkottuvat. Yhdistävät tietoa – jäsentävät tätä uutta tietoa suhteessa aiemmin opittuun. Ainakaan vielä tätä prosessia ei voi ulkoistaa älylaitteeseen. Jos oma tieto on repaleista ja vaillinaista, googlaus on kuivuneeseen kaivoon kaadettua vettä. Wikipediasta tarkistettu, mieleen jäämätön seikka on turhaa tietoa. Suoranaista sivistyksen kertakäyttökulttuuria. Se, mikä on opittu, omaksuttu ja sisäistetty on arvokasta, vaikkei missään arkisessa tilanteessa ikinä tarvitsisikaan tuota tietoa. Sillä niistä palasista koostuu tietämyksemme. Oma tietämys suo meille paremmat valmiudet lähdekritiikkiin, johtopäätösten tekemiseen ja uuden oppimiseen. "Pienistä yksityiskohdista nimittäin koostuu kokonaiskuva."