Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Sanan paikka: Uskallanko uskoa?

Lähetystyöntekijä oli keskellä Afrikkaa jalkaisin matkalla syrjäiseen kylään. Oppaanaan hänellä oli paikallinen asukas. Tämä ei uskonut Jumalaan vaan kantoi mukanaan puista jumalankuvaa, jota hän piti todellisena jumalana, koska sen saattoi nähdä toisin kuin kristittyjen Jumalan. Eräänä aamuna lähetti heräsi oppaansa hätääntyneeseen huutoon. Opas kertoi heidän olleen suuressa vaarassa ja näytti teltan ulkopuolella olevia suuria leijonan jälkiä. ”Näitkö leijonan?” kysyi lähetti oppaaltaan. Tämä kielsi nähneensä leijonaa, jolloin lähetti kysyi, mistä opas sitten tiesi leijonan olleen paikalla. ”No, näethän nuo tassunjäljet”, tämä vastasi. ”Sinä uskot leijonan olleen täällä vain jälkien perusteella, mutta et halua uskoa Jumalaan, vaikka Hänen kättensä jäljet ovat nähtävissä meissä ihmisissä ja koko ympäröivässä luomakunnassa”, sanoi lähetystyöntekijä. Tuo vanha tarina kertoo jotain olennaista meistä ihmisistä. Meille tarjotaan uskomisen mahdollisuutta, mutta helposti ohitamme sen. Tarvitaan hippunen rohkeutta ottaa vastaan ajatus näkymättömän todellisuuden olemassaolosta. Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Johanneksen evankeliumin kohdassa 9:24–38 Jeesuksen parantamaa sokeaa kuulustellaan tiukasti. Vaikka häntä kuulustelevat fariseukset näkevät ihmeen tapahtuneen, he eivät silti usko. Edes ihmeet eivät vakuuta silloin, kun ihminen päättää olla näkemättä Jumalan kädenjälkeä. Epäusko rajoittaa elämää sulkemalla pois näkymättömän, joka näyttää, että elämä on enemmän kuin sattumanvaraisten tapahtumien jono. Usko antaa vapauden ja rohkeuden arkisen elämän kohtaamiseen. Ei elämästä välttämättä helpompaa tule, mutta näkökulma muuttuu toiseksi. Kyse ei olekaan omasta suoriutumisestamme, vaan Jumalan kannateltavana olemisesta. Edes usko, vaikka se hitusen rohkeutta vaatiikin, ei ole meidän ansiotamme tai saavutustamme: ”Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä [Jeesuksessa] vahvistuksen” (1. Kor. 1:20). Jumala itse vahvistaa lupauksensa, ja sitä kautta uskomme. Sekin on Hänen työtään, ei meidän suoritustamme. Matti Hjelt Nuorisotyönohjaaja, Mänttä-Vilppulan seurakunta