Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Porkkanaviljelyksiltä heltisi ensimmäinen tili –Vähän myöhemmin käyty rippikoulu muutti elämän suunnan

Mänttä-Vilppulan seurakuntapastori Matti Salo on alun perin kotoisin Oulusta. Hän oli nelilapsisen perheen vanhin. Perhe asui paikallisessa lähiössä ja Salo sanoo eläneensä varsin tavallisen lapsuuden. Hän muistaa edelleen erinomaisen hyvin myös ensimmäisen työnsä, josta sai oikeaa palkkaa. – Meillä oli siellä lähellä kaupungin keskustaa tarjolla erinomaiset viljelyspalstat. Sieltä sai vuokrata aarin kokoisia palstoja ja minä sain ensimmäiset kesätienistini tällaiselta palstalta. Muistaakseni minun viljelykseni täytti noin puolesta tällaisesta palstasta, aloittaa Salo. Hänen vanhempansa olivat hommanneet ensin yhden palstan omiin viljelyksiinsä ja päättäneet sitten vuokrata vielä toisen ja antoivat puolet tästä toisesta Salon käyttöön. – Minä kylvin siihen porkkanaa. Koitin sitten kesän mittaa huolehtia palstastani mahdollisimman hyvin ja loppukesästä korjasin sadon, pesin ja niputin porkkanat ja vein kauppaan myyntiin. En muista tarkkaan, kuinka paljon niistä sain. Sen verran siitä rahaa irtosi, että maksoin sillä rahalla muistaakseni puolet uudesta polkupyörästä, jatkaa Salo. Tässä vaiheessa Salo oli vasta 14-vuotias, joten varsinaisiin kesätöihin ei siinä iässä vielä ollut asiaa. Tällaiset itse järjestetyt maatyöt olivat kuitenkin siihen aikaan varsin tavallisia oman rahan hankkimiskonsteja. Ruotsiin kesätöihin Salon seuraava hyvin mieleen jäänyt kesätyöpaikkansa löytyikin sitten jo aivan muualta. – Lukion ensimmäisen luokan jälkeen menin Ruotsiin mansikoita poimimaan. Homma järjestyi paikallisen työvoimatoimiston kautta. Se maksoi meidän matkamme ja meillä oli paikan päällä suomalainen opas. Siellä oli aika paljon suomalaisia poimijoita. Tämä ensimmäinen Ruotsin työreissu ei jäänyt ainoaksi visiitiksi länsinaapuriin. Heti seuraavana kesänä hän meni rajan taakse kesätöihin valokuvausliikkeeseen. Tällä kertaa mentiin Tukholmaan saakka ja firman nimikin on jäänyt mieleen. Se oli Kungsfoto. Lukiosta armeijaan Lukion viimeisen luokan jälkeen Salo lähti suoraan armeijaan. Hän kävi sekä aliupseeri että upseerikoulun. Hänelle jäi tästä keikasta päällimmäisenä mieleen se, että varusmiesten kohtelu ei läheskään aina ollut sellaista kuin sen olisi pitänyt olla. Epäasiallisuuksiin syyllistyivät niin kantahenkilökunta kuin varusmiesjohtajat. – Sittemmin olen puuttunut tähän asiaan useaan otteeseen, kun olen päässyt pitämään hartaustilaisuuksia kutsuntoihin. Olen joka kerta muistuttanut paikalla olleille kapiaisille, että tälle asialle pitäisi tehdä jotain, kertoo Salo. Rippikoulussa uskoon Yksi suurimmista Matti Salon elämään vaikuttaneista kokemuksista oli rippikoulu. Hän kävi sen jostain syystä Paltamossa, vaikka asui Oulussa. – Se oli Ylioppilaslähetyksen järjestämä rippikoulu. Minulle ei koskaan selvinnyt, miksi minut lähetettiin sinne. Se oli erittäin upea kokemus. Muista hyvin, kuinka kirjoitin koulun päätteeksi pidetyssä loppukokeessa, että haluaisin oikeastaan vastata kysymyksiin niin huonosti, että saisin käydä rippikoulun uudestaan, muistelee Salo. Koulun lopussa opettaja tapasi kaikki oppilaat henkilökohtaisesti ja siinä yhteydessä Salo sai kutsun Oulussa järjestettävään koululaisten raamattupiiriin. Se pidettiin perjantaisin ja lauantaina pääsi opiskelijailtoihin, joissa paikalla oli aina pitkälti toistasataa nuorta. – Se oli sen tason kristillistä opetusta, ettei vastaavaa matkan varrella ole tullut vastaan, vakuuttaa Salo. Kaksi vaihtoehtoa Jo rippikoulu oli saatellut Salon uskon ja teologian maailmaan, ja sen jälkeinen aika Ylioppilaslähetyksen vaikutuspiirissä oli tuonut hänet yhä lähemmäs asian ydintä. Lopullinen ulkoinen vahvistus tuli erään ylioppilaslähetyksen viikonloppuseminaarin yhteydessä. Silloin ylioppilaslähetyksen pääsihteeri Raimo Mäkelä kysyi Salolta suoraan, kiinnostaisiko tätä lähteä lukemaan teologiaa. – Olin lukiossa sellaisella luokalla, josta 80 prosenttia kirjoitti laudaturin matematiikasta ja minäkin ajattelin vakavasti lähteä lukemaan matematiikkaa. Teologia oli toinen vakavasti otettava vaihtoehto. Kävin kuitenkin pyrkimässä teologiseen ja pääsin sisään. Heti sen jälkeen sitten sinne armeijaan. kertoo Salo, joka suoritti armeija-aikanaan myös sotilaspappikoulutuksen. Erilaisia kesätöitä Opiskelujensa alkuvuosina Salo jatkoi kesätöitä Ruotsissa. Valokuvausliike vaihtui vanhainkotiin ja opiskeluvuosina hän ennätti toimia myös teollisuusvartijana Helsingissä. – Tuosta teollisuusvartijan lyhyestä urasta on jäänyt mieleen aika Valtionarkiston yövartijana. Siellä oli aika hiljaista ja siinä ennätti ajatella omiakin ajatuksia. Siellä oli maan alla neljä kerrosta, jotka käytiin määräajoin kiertämässä. Kiertävänä vartijana toimiminen oli puolestaan aika mielenkiintoista. Sai ajella autolla ympäri kaupunkia ja oppi siinä samalla tuntemaan paikkoja, muistaa Salo. Toki hän teki myös pakolliset seurakuntaharjoittelut. Yksi kesä meni Kerimäellä. Mieluinen ensivirka Heti pappisvihkimyksensä jälkeen Salo pääsi töihin Ylioppilaslähetykseen, joka oli aika harvinaista. Yleensä vastavalmistuneet papit määrätään aluksi töihin johonkin seurakuntaan, ei minkään järjestön leipiin. – Siinä sain tehdä töitä opiskelijoiden ja koululaisten kanssa. Sen jälkeen olin vuoden Evankeliumiyhdistyksen palveluksessa pitämässä raamattuopetusta seurakunnissa ja sen jälkeen oli erilaisia lyhyempiä pestejä muun muassa viransijaisena kirkkoherrana Koskenpään seurakunnassa. – Sieltä pääsimme puoleksi vuodeksi Unkariin, vähän aikaa Kempeleessä ja sen jälkeen yksi talvi USA:ssa. Siellä opiskelimme paikallisseurakunnassa, johon kuului 400 jäsentä. Siellä opimme mitä tarkoittaa opetuslapseuttaminen. Sen jälkeinen kesä kului Nurmossa, jonka jälkeen tultiin tänne Mänttään ja tällä ollaan edelleen. Tämä tapahtui syyskuussa vuonna 1993, päättää seurakuntapastori Matti Salo.