Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Marika Viskarin uusi näyttely pohtii oman elämän ja maailmantapahtumien aiheuttamia tunnetiloja

Koskenjalan Galleriassa on esillä vilppulalaislähtöisen Marika Viskarin taidenäyttely Tuulen kaiku. Koronapandemiasta johtuen aikaisemmin varattu taidenäyttely jouduttiin perumaan, joten Timo Musturi kysyi viime vuonna samassa tilassa näyttelyä pitänyttä Viskaria takaisin. – Suostuin, vaikka oli pieni varausaika. Minulla oli pieneen näyttelytilaan sopiva kokonaisuus. Aina kun on tilaisuus pitää näyttely, niin olen iloinen. Koskenjalan Galleria on tosi nätti miljöö, Viskari kertoo. Pienet galleriat ovat arvokkaita – Arvostan suuresti tällaisia pieniä gallerioita. Ne tekevät tärkeää työtä, jotta myös maaseutujen ja pienten paikkakuntien kulttuuritarjonta pysyy vireänä. Taide on näin lähempänä muitakin katsojia, kuin suurten kaupunkien asukkaita. Taideteos on omin silmin nähtynä ihan eri asia kuin valokuvassa. Marika Viskarin mukaan taiteilijalle näyttelyiden saaminen on tärkeää. Tuulen kaiku on Viskarin uran neljäs yksityisnäyttely. – On tärkeää että taiteilija järjestää näyttelyitä aktiivisesti ja säännöllisesti. Maalauksia ei tietenkään luoda vain oman työhuoneen seinustoille nojailemaan, vaan teokset pitää saada katsottavaksi, koettavaksi ja myytyäkin. – Teosmyynnin kannalta näyttelyt ovat tärkeä väylä. Yksi apurahojen saamisen edellytys on aktiivisen näyttelytoiminnan osoittaminen CV:ssä. Moni taiteilija elää apurahoilla. Itse en vielä ole ollut onnekas niiden suhteen, mutta lähivuosina tilanne varmasti muuttuu. Viskarin mielestä taiteilijalle on nykyään hyväksyttävämpää puhua rahasta, koska ihmiset ymmärtävät, että taiteilijan on pystyttävä elättämään itsensä, jotta hän pystyy jatkamaan taiteentekoa. – Onneksi sellaisen "romanttisen nälkätaiteilijan" aika on ohitse, joka elää pelkästään luomisen palolla. Näyttely osa isompaa kokonaisuutta Marika Viskari opiskelee Kankaanpään taidekoulussa YAMK kuvataiteilijan tutkintoa. Tuulen kaiku näyttelyn taideteokset ovat valmistuneet vuosina 2019 ja 2020. Ne tulevat olemaan osa Viskarin tulevaa Halkeama päättötyönäyttelyä, jolle hän etsii vielä näyttelypaikkaa. Viskari pohtii päättötyössään syväluotaavasti omaa taiteellista prosessiaan. – Näyttelyn teokset käsittelevät maan menneisyyttä, avaruutta, avaruudellista tilaa, ajan ja energian liikehdintää aikakausien ja maailmojen välillä. Teokset sijoittuvat abstraktiin maisemaan, luomaani maailmaan, jossa on kiinnostava kontrasti liikehtivän energisyyden ja pysähtyneisyyden välillä. – Teoksissa on muistoja maan menneisyydestä, orgaanisesta voimasta, ikiaikaisuudesta, jonka muistoja, ääniä ja energiaa tuuli kuljettaa. Osassa teoksia on avaruudellista voimaa, valtava taivaankansi ja jämerä maaäiti. Vaikka teoksissa on voimaa, ne huokuvat silti rauhallisuutta ja ovat jopa meditatiivisia unenomaisessa, sumuisessa tunnelmassaan. Niissä voi nähdä linnunratoja, tähtisumuja ja luonnonvoimia. Viskari kertoo näyttelyn nimikkotyön lähteneen asuntomessuille Tuusulaan vuokralle yllättäen juuri ennen näyttelyn avaamista. – Minulla oli onneksi vapaana muitakin saman aiheisia taideteoksia. Parasta omassa näyttelyssä on, ettei tarvitse kysellä lupaa mitä näyttelyyn tuo. Saa luoda juuri sellaisen kokonaisuuden kuin itse haluaa. Sisyfos -teoksessa on kuvattuna kiveä vierittävä mies antiikin Kreikan mytologiasta. – Teos kuvaa pettymyksen tunteita, mitä elämässä tulee vastaan. Esimerkiksi jos näyttelypaikan haussa tulee takaisin kielteinen vastaus, niin silloin kokee kovan pettymyksen tunteen ja joutuu ikään kuin aloittamaan kiven vierittämisen uudelleen kohti vuorenhuippua. Suomalainen sisu-sana tulee vahvasti mieleen Sisyfoksen nimestä ja tarinasta. – Epäonnistumisesta tuleva oppiraha ei mene hukkaan. Sen kautta saa välillä uusia oivalluksia ja pettymyksen sietokyky kehittyy. Monien itsekehittelemieni maalaustekniikoiden ja kikkojen taustalla on jokin vahinko, joka on toiminut kokeiluiden innoittajana ja ideana. Kun tekee paljon ja intohimoisesti töitä, niin kokoajan tuntee myös kehittyvänsä ja pääsevänsä syvemmälle siihen, mitä haluan taiteellani ilmaista. Moni tuttu ja taiteeni tuntija on huomannut, että olen viimein löytänyt oman tunnistettavan tyylini tehdä taidetta. Näyttelyni avajaisissakin tänään, kuulin tämän asian ilokseni monesta suusta. Onneton -maalauksessa näkyy taustalla Les Misérables -näytelmän kirjasta revittyjä sivuja. Sekatekniikalla toteutettu teos valmistui Kulttuuritoimituksen Karanteenikasvot- ammattilaistaiteilijoiden sarjaan. Maalaus kuvaa keväisen karanteenin ja koronan aiheuttamia tuntemuksia. Syyttömän saappaat- teos pohtii Australian maastopaloja, jäätiköiden sulamista, ja niiden vaikutuksia jälkipolviimme. – Lapset ja seuraava sukupolvi maksaa sen hinnan. Teoksessa kaikki materiaali on kierrätettyä tai roskiksesta pelastettua. – Usein löytää jonkin aarteen, jonka ympärille idea lähtee kertymään. Still Memory -teoksen silkkihuivi on kolmella eurolla kirpparilta ostettu. Se oli alunperin hirveän värinen. Maalasin ja kovetin siitä taideteoksen. – Silkki on mielenkiintoinen materiaali, jota olen käyttänyt usein ennenkin teosteni materiaalina. Silkkitoukat muodostaa säikeistä itselleen muutaman senttimetrin suuruisen kotelon, jossa on 2–3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Silkki materiaalina korostaa värejä enemmän kuin mikään muu tekstiilimateriaali. Marika Viskarin näyttely on nähtävillä Koskenjalan Galleriassa 18. kesäkuuta saakka. – Korona on vaikuttanut näyttelyiden katsojamääriin ja perunut näyttelyitä. Koskenjalan Galleriaan on peruttu kymmenen matkabussillista turisteja muualta, niin tänä kesänä ei ole ehkä niin paljon kävijöitä katsomassa näyttelyä kuin viime vuonna, jolloin näyttelyssä kävi todella hyvin väkeä.