Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Istun tutussa kirkossa

Olen tullut koulutukseen tuttuun kirkkoon. Etsiydyn etupenkkiin istumaan, katson alttaria ja suurta tyhjää tilaa alttarin edessä, flyygelin vieressä. Muistoista nousee esiin ryhmä ihmisiä kastemaljan äärellä. Vilkkain rippikoulupoika on saanut viikon miettiä rippikoululeirillä, haluaako hän tulla konfirmoiduksi muiden toveriensa kanssa. Jo vanhempainillassa äiti halusi kertoa, että poika saa itse päättää haluaako hän leirin jälkeen liittyä kirkkoon. Nyt hän ei kuulu. Äiti on ortodoksi ja isä on kuollut jo kun poika oli muutaman vuoden vanha. Näen pojan pukeutuneena valkoiseen albaan, äiti ja kummit ympärillään. Luen toimitustenkirjasta pojan itsensä valitsemia rukouksia ja raamatunkohtia ja laulamme hänen valitsemiaan virsiä. Tilanteen kauneus hipoo pilviä. Herkkyys ja kyynelet jokaisen silmäkulmissa, kun poika yhdessä kanssamme tunnustaa kristillisen uskonsa ja saa kasteen. Vesipisarat kimaltelevat hänen hiuksillaan, kun auringonsäde osuu niihin kirkon ikkunasta. Kaikkialla on rauhaa ja levollisuutta. "Havahdun mietteistäni ja palaan hetkeen, jota elän." Poika, joka toi leirille monta puhelinta ja tablettia, että saisi pitää yhteyttä ulkomaailmaan yön aikana, kun muilta kerättiin puhelimet yöhotelliin. Poika, joka ainoana osasi ulkoa sanasta sanaan kaikki ulkoläksyt kerralla, kun sai suorittaa ne papille. Poika, joka häiriköi tunneilla. Siinä hän nyt on - silmieni edessä - kuten kymmenen vuotta sitten. Hienossa gourmetlounasravintolassa seurustelemassa läheistensä ja papin kanssa kuin paraskin herrasmies. Mitähän hänelle nykyään kuuluu? Niin. Mitä mahtaa kuulua niille sadoille muillekin nuorille, joiden kanssa olen vuosien aikana rippikoulun polkua kulkenut. Kantanut äidinsydämellä toisten äitien ja isien lapsia, kuin omiani, vastuuntuntoisena omille vanhemmilleen, että osaisin valmistaa hänet kohtaamaan ilot ja pettymykset, jotka elämä tuo. Ristimään kätensä ja huokaisemaan: “Tässä olen, nyt apu kelpaa”. Toivon kärsivällisyyttä jokaiselle kasvattajalle. Yksikin timantti kannattaa etsiä. Havahdun mietteistäni ja palaan hetkeen, jota elän. Ja hymyilen itselleni.