Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Sassin salaiset kansiot

Konsulttien näyttävien videoiden ja myyntipuheiden lumon haihduttua hiipi mieleen kysymyksiä: Oliko sanoma liian hyvää ollakseen totta? Innostuinko turhasta? Innostuivatko jotkut muutkin ja jos, niin ketkä? Mikä olikaan suunnitelman ydin? Onko kyseessä virkamiesten viriketoimintaa, jonkun harrastajaporukan unelmien toteuttamista, faktoihin perustuvaa kehitystoimintaa, vai peräti sitä tyhjästä innostunutta puuhastelua? Entä tuo kähminnältä haiskahtava salamyhkäisyys? Ulkopuolisen mielestä Sassin valmistelun mallihan on aivan tolkuton. Miten voi kiinteistö/rakennusbisnekseen perehtymätön päättäjä, edes teoriassa, kyseenalaistaa tai tarkistaa hänelle syötettäviä laskelmia ja visoita? Niistä ei saa, eikä voi keskustella kuin ’’sisäpiirin’’, tai muiden ’’salaisuuksiin vihittyjen’’ kanssa? Kyllä päättäjillä pitää olla oikeus, mutta ennen kaikkea velvollisuus käyttää myös ulkopuolisia asiantuntijoita! Erityisesti sellaisia, joilla ei ole intressejä kyseisen asian kanssa. Mikä rooli on muuten sillä tamperelaisella konsulttitoimistolla, jota ilman ei kaupungissamme osata edes ’’kukkaruukun paikkaa’’ määritellä? Periaate, ’’kun herra viran suo, niin osaamisenkin tuo’’, ei ole päde näinkin monitahoisesta ja merkittävästä asiasta päätettäessä. ’’Vedätetäänkö meitä’’, taas kerran? Edellinen kiinteistökupla, Kortepoukaman venäläinen mökkikylä, ei todellakaan ollut mikään taloudellinen menestystarina. Toki rakennettiinhan sinne infra ja saatiin aikaan muutama talo, asfaltoitune, kaupungin ylläpitämine teineen. Asia, josta Vuohijoen ja Juholan kurapolkujen varrella elävät vain unelmoivat. Myydäänkö Sassin rahoitus päättäjille pieni pala kerrallaan? Ensin joku 150 000 euroa, sitten 200 000 e ja sitten 300 000 e jne.? Viimeisellä summalla rahoitamme nyt peltihallia jonkun harrastajaporukan käyttöön. Muut veronmaksajat osallistuvat siihen 700 000 eurolla. Entä jos kustannukset ylittyvät vaikka 200 000 e? Mekö sen maksamme? Onko strategiana edetä pakkotilanteeseen, jossa toimintaa ei kukaan rohkene keskeyttää, ’’kun on jo niin paljon satsattu’’? Julkistettujen massanvaihtosuunnitelmien toteuttaminen nostaa menopuolen aivan uudelle miljoonaluvulle. Salailun periaatteista johtuen niitä ei tietenkään kerrota osallisina oleville veronmaksajille? Puhumattakaan arvioidusta tulopuolesta? Harkiten ja tipottain jaetun niukan tiedon perusteella on syntynyt käsitys, että Sassin projektissa liikutaan kaupunkimme talouden kannalta erittäin kriittisissä summissa. Summissa, joita ei lamppujen sammuttelulla tai hulevesimaksuilla kateta ja joissa ei ole syytä tehdä pilkkuvirheitä. Takausvastuut ovat myös riski. Tietävätkö edes ’’asiaan vihityt’’ kokonaisuutta? Olemmeko jälleen ajautumasssa taannoiseen, Helsingistä tulevien ’’mustien autojen karavaanin’’ odotteluun? Siitähän meidät viimeksi pelasti nousu maamme veroäyrin kärkijoukkoihin ja nykyisen, ’’voittoa tuottavan pörssiyhtiön’’ kanssa harjoitettu yhteistyö. Sen yhtenä tuloksena syntynyt Mäntänvuoren Terveys Oy:n omistus taitaa olla kohta pistetty lihoiksi, syömävelkaan, Sassiin, jäähalli/liikuntatoimi koplauksiin, vai mihin lie? Ei riitä, että päättäjät ’’kantavat täyden poliittisen vastuun’’ ja me äänestäjät sen taloudellisen. Tämän pakkonäytelmän formaatin osamaksajana toivon hartaasti, että meille kohta kerrotaan löytyneen vakavarainen rahoittajataho. Taho, joka on myös sisäistänyt tämän rautaisen idean. Samalla kerrottaisiin, että Master Planissa kaavaillut 132 uutta, tervettä työpaikkaa, ovat vahvasti alimitoitettu määrä. Aliarvioimatta hankalaa tilannettamme ja päättäjiemme vaikeaa asemaa, näkisin kuitenkin, että panikoitumalla ja hätäännyksissä tehdään helposti suuria virheitä. Analyyttinen mietintä ja talouden kylmien realiteettien tunnustaminen ovat ne keinot joilla voimme selvitä. Mitään ei leikata, otetaan velkaa, tai nostetaan veroja, on kyseenalainen toimintamalli. Funtsari