Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Rosoinen todellisuus

Särkynyt ikkuna ei pysy kiinni, se on elämälle auki. Tällainen aforismi syntyi pohdiskellessani ihmisten erilaisuudesta kumpuavaa runsautta. Kun kuljeskelen kaduilla, tarkkailen ihmisiä. En kyttää, mutta rakennan mielessäni tarinoita heidän kokemuksistaan. Erilaiset säröt ovat elämän suola. Jonkun roso on rollaattori, joka toimii jatkeena, kun omat ulottuvuudet alkavat kadota. Se pakottaa ajattelemaan, että vanhuksillakin on ollut notkea nuoruus ja kulahtanut keski-ikä, jotka löytyvät vieläkin sieltä vuosien lippaasta. Nyt ne ovat yksityisomaisuutta. Rollaattoria työntävä ikäihminen on kaunis kuva elämästä. Jonkun toisen elämä on alkanut haurastua jo nuorena. Se on surullista, mutta se ei tee hänen olemassaolostaan pienempää. Meissä jokaisessa on säröjä, jotkut näkyvät ulos, toiset raapivat sisäpintaa. Jatkuva pakonomainen kilpailu, johon tämä materiaalinen mania meidät alistaa, ei tee oikeutta erilaisuudelle. Ei ole olemassa samanlaisista ihmisistä koostuvaa yhtenäistä kansaa. Me olemme erilaisia eläjiä, rikkaampia ja köyhempiä, terveempiä ja sairaampia, tummempia ja vaaleampia. Toivottavasti erilaisuus ja moninaisuus pikemminkin lisääntyvät kuin vähenevät. Samanlaisuus on illuusio elämässä, kuolemassa se on totta. Kävin äskettäin kävelemässä Kalevankankaan hautausmaalla. Mietin tarinoita, joita nousi mieleen erilaisten kivien äärellä. Taiteilijat, kulttuurihenkilöt ja muut merkittävät multiin laitetut todistivat aineettomuuden voimaa, ja materiaalinen rikkaus katosi. Hautoihin lasketuillakin on ollut rosonsa, joista monet ovat synnyttäneet pysyvyyttä. Hautausmaat ovat minulle enemmän kulttuurikohteita kuin kirkkomaita. Löytyykö meistä tarpeeksi empatiaa, että pysähtyisimme hetkeksi ajattelemaan toisia ihmisiä kokonaisuuksina? Onko minulla tarpeeksi ymmärrystä nähdä vastaan tulevan lasittuneen katseen takaa muutakin kuin tyhjentynyt pullo? Viat ovat yhteisiä meille kaikille, niiden tunnustamisessa on onnen siemen. Maailma on tänään ikäviä kaikuja täynnä. Erilaisuus herättää vihaa sanoihin ja tekoihin. Oman virheettömyyden harha on tunkkaista ajattelua. Särkyneestä ikkunasta voi katsella ulos ja tarkkailla ihmisiä. Yhtään täydellistä ei näy, rosoisia kaikki. Onneksi. "Samanlaisuus on illuusio elämässä, kuolemassa se on totta.”