Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kuku, Pudu ja Hyydy

Istuskelimme Sunten kanssa Rallikan ikkunapaikoilla ja ihmettelimme ohi kulkevia mänttäläisiä. Sokkarin lipan alla seisovista hahmoista tunnistimme ainakin Kukun, Pudun ja Hyydyn. Saarisen Pertsa , jonka mänttäläiset taitavat paremmin muistaa Pelti Saarisena kertoi, että hänen tamperelainen vaimo on tehnyt havainnon, rouvan mielestä kaikilla mänttäläisillä on lempinimi. Niinhän se on, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, minä olen tästä hyvä esimerkki. Minua on sanottu elinkaaren alusta alkaen Janneksi. Tarinan mukaan synnytyksessä avustanut, minut ensimmäisenä käsiinsä saanut kätilö oli sanonut: ”Tälle pojalle annetaan nimeksi Janne.” Kirkon kirjoihin nimekseni on kuitenkin merkitty Arto . Mäntässä oli 50-luvun lopulla useampia veljespareja, joiden nimet olivat Ari ja Arto. Meillä oli kotona valmiina Ari , ja tämä taisi olla syynä Arto nimeeni. Isoveljeäni kutsuttiin pitkään Ropsuksi. Tämän kutsumanimen etymologiaa selvittelin nimen keksijän Sillin kanssa juhannustorilla. Meidän isän nimi oli Kosti , joka vääntyi Kosaksi, tästä oli lyhyt tie Kosan kaasuun. Tässä kohtaa ajatuksenkulku mutkistuu. Kosan nestekaasuihin kuului muun muassa propaani ja tästä johdettiin Ropsu. Yksinkertaista vai mitä. On näitä lempinimiä pahemmissakin piireissä. Stalin , Ceausescu ja Mussolini tunnettiin myös Isä Aurinkoisena, Ajatusten Tonavana ja Il Ducena. Hauskimpia ovat julkkisten itse keksityt lempinimet, kuten John Waynen kutsumanimi Duke eli herttua. Waynen länkkäreitä katsellessani lisähupia tuli intiaanien sankarille antamista nimistä, kuten Suuret hartiat tai vaikkapa Hiljainen vaara. Pehmeä-ääninen Frank Sinatra halusi, että häntä kutsutaan lempinimellä Old Blue Eyes, vanha sinisilmä. Beatlesin Paul pyrki samaan ja kuvaili itseään ruskeasilmäiseksi hyvännäköiseksi mieheksi laulussaan Brown Eyed Handsome Man . Meillä on kotikadulla sählyturnaus, jossa isät ja papat höntsäävät lapsien ja lapsenlapsien joukkuetta vastaan. Tyttärenpoika tietysti kutsuu minua papaksi ja pian koko heidän joukkue huuteli minua papaksi. Kilpailuhenkisen miehen itsetuntoa tämä ei hivellyt ja esitin, että he voisivat kutsua minua pelitaitojeni mukaan Teräkseksi. Totuttuun tapaan hävisimme ottelun lasten joukkueelle. Kättelytilanteessa heidän polvenkorkuinen maalitykki, joka oli vienyt minua pelissä kuusinolla, tokaisi kovaan ääneen: ”Kyllä Teräs on ruosteessa.” Joskus päätökset ovat helppoja, tästä lähtien minä voin olla kaikille Pappa.