Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Leffa-arvio: Nuoren naisen muotokuva jättää jäljen katsojaan

Ranskalaiselokuva Nuoren naisen muotokuva ( Portrait de la jeune fille en feu ) on liekehtivä kertomus taiteilijan ja hänen mallin välisestä, rajat ylittävästä rakkaudesta. Elokuva sijoittuu 1770-luvun Bretagneen. Nuori taiteilija Marianne ( Noémie Merlant ) saa tehtäväkseen maalata muotokuvan kreivittären nuoresta tyttärestä Héloïsesta ( Adèle Haenel ), tämän tietämättä. Héloïse ei nimittäin suostu istumaan taiteilijoille malliksi, koska enteilee muotokuvan liittyvän naimakauppoihin. Seuraneitinä esitellyn Mariannen on tehtävä maalaustyönsä salassa. Hänen on painettava Héloïsen kasvonpiirteet tarkasti mieleen päiväkävelyjen aikana ja maalattava muotokuvaa öisin. Päivä päivältä kylmä ja arka Héloïse alkaa luottamaan Marianneen, ja he lähentyvät. Kuitenkin Heloisen häät lähestyvät, eivätkä naiset voi sille mitään. Vapauden aika tulee olemaan ohi. Nuoren naisen muotokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla parhaasta käsikirjoituksesta, mikä asettaa tietyt odotukset elokuvalle. Ohjaaja-käsikirjoittaja Céline Sciamman käsikirjoitus onkin älykäs, jopa runollinen ja hyvällä tavalla rivien välistä luettava jättäen tilaa katsojankin ajatuksille. Kaksi tuntia kestävä elokuva rakentuu taidokkaasti. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, eikä mitään jää puuttumaan. Sen minimalistiset elementit ovat tarkkaan harkitut ja se on visuaalisesti erittäin kaunis, kohtaukset ovat kuin maalauksia. Elokuville tyypillistä taustamusiikkia on tässä elokuvassa vain muutamassa kohtauksessa, jotka ovatkin hyvin voimakkaita ja tunnelatauksiltaan vahvoja. Elokuvan tiivis tunnelma muodostuukin suurimmaksi osaksi henkilöiden välisistä katseista, liikkeistä ja merkittävästä dialogista, mikä on merkki taidokkaasta elokuvasta. Nuoren naisen muotokuva on todella vakava elokuva, eikä siinä ole muutamaa repliikkiä enempää huumoria. Pientä rosoisuutta voisi kaivata, mutta sen puutos ei tämän elokuvan kokonaisuudessa haittaa, vaan huumori voisi jopa häiritä. Merlant ja Haenel tekevät erittäin taidokkaat roolisuoritukset ja katsoja uskoo tarinan. Luàna Bajrami tekee tärkeän sivuroolin sisäkkönä. Elokuvan tunnelma on intiimi ja loppua kohden tiivistyy hyvinkin intensiiviseksi. Se pitää katsojan otteessaan loppuun asti, eikä päästä irti. Nuoren naisen muotokuva on älykäs ja taidokas mestariteos, joka koskettaa syvästi ja jättää jäljen katsojaan.