Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Katoamaton aarteeni

Tulevan sunnuntain aihe kirkkovuodessa on: ”Katoavat ja katoamattomat aarteet.” Omakohtainen kokemukseni aiheesta on tarjolla seuraavassa. Loppuvuodesta 1978 olen nuori mies, kesällä on tullut 20 ikävuotta täyteen. Koin silloin syntymäni jälkeisen elämäni tärkeimmän vaiheen, väheksymättä hyvän puolison löytymistä, muutama vuosi myöhemmin, joka menee kyllä samaan kategoriaan. Olen kärsinyt unettomuudesta ja ahdistuneisuudesta, joiden pelkään johtavan mielenterveyden hajoamiseen. Nuortenohjelmassa; ”mikä sinun on”, jota radiosta usein kuuntelin, nuoret kirjoittivat vastauksia toistensa lähettämiin kirjeisiin. Otin vakavasti sieltä tulevan neuvon lukea Raamattua ja aloittaa Johanneksen evankeliumin 14. luvusta. Viikon ajan lähes valvoin yöt kokonaan, raamattua lukien, ihmeellisen hyvän olon tunteen ja lämmön vallitessa. Olin löytänyt ystävän, joka puhuu ja kuuntelee - tai hän oli löytänyt minut. Olin löytänyt aarteen, joka muutti elämäni ja asenteeni, repaleisten nuoruusvuosien jälkeen. Keväällä 2020 en ole enää niin nuori mies, makaan hiljaisella viikolla Taysin poliklinikalla ja saan lääkettä suoneen. Jo viitisen vuotta olen aavistellut, että jotain isompaa on vialla ja että se ei välttämättä ole, ainakaan pelkästään, reumadiagnoosi, joka minulla on olemassa. Olen toivonut ja varmaan pelännytkin todellisen vaivan selviämistä, mutta aika vähän tehnyt sen selviämisen eteen. Kaikenlaiset kiireet; hyvät ja mielenkiintoiset asiat, tehtävät, jotka on hoidettava ovat vieneet ajan ja tajun. Vaaniva tietoisuus vaivasta on pikemminkin etäännyttänyt kuin lähentänyt suhdetta mieheen, jonka kohtasin jo silloin 42 vuotta sitten. Nytkin on kyse pelastumisesta - viimeisillä hetkillä. Hoitamattomana kuolemaan johtavasta, harvinaisesta ja vaikeasti löydettävästä sairaudesta. Olen valvonut paljon, itkenyt ilosta, ihmeellisen hyvän olon tunteen ja lämmön vallitessa. Olen hyvässä hoidossa – toivon mukaan toipumassa. Tiedän että ei ole kyse uskonnollisuudesta eikä omaksutusta elämäntavasta. On kyse samasta miehestä. Taivaallisesta aarteesta. Pelastajasta! Oikaisu: Hartauskirjoitukseen on korjattu tekijän nimi 11.6.2020. Hartauskirjoituksen kirjoitti Veikko Lehtola, eikä Veikko Lahtela.