Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Akvarelleihin voi tallentaa erilaisia tuntoa ja tuntemuksia, myös tuoksuja

Mäntän Taideseuran tuore puheenjohtaja Hilkka Pirinen on harrastanut maalaamista liki kolmekymmentä vuotta. Välillä oli tällä rintamalla hiljaisempaa, mutta edelliset viisi vuotta on töitä taas syntynyt tasaiseen tahtiin. Pirinen maalaa mieluiten tunnelmallisia akvarelleja ja varmaankin juuri siksi valitsi Teoksen tarina -sarjaan työn, joka syntyi pari vuotta sitten eräällä maalauskurssilla. Annetaan Pirisen itse kertoa teoksen synnystä. – Olin pari vuotta sitten viikon mittaisella akvarellimaalauskurssilla Kreetalla. Ryhmän ohjelman kuului päivän mittainen retki Kreetan maaseudulle, pieneen kylään. Kylässä oli yksi ravintola, muutama kauppa ja ympärillä metsää, oliivilehtoja ja korkeat, siniset vuoret. Ihmisiä ei paljon näkynyt, Pirinen kertoo. – Ryhmämme opettaja, virolaistaustainen Kadri Kangilaski pyysi meitä kurssilaisia kiipeämään rohkeasti vuorenrinnettä kiemurtelevia polkuja pitkin ja etsimään sopivia maalauskohteita. Itse hän lähti opettajan kehotuksen mukaan rohkeasti kulkemaan omaan suuntaansa ja löysi mielestään loistopaikan, josta avautui hieno maisema. Löytyipä vielä sopivia kiviä, joille istua ja levitellä maalaustarvikkeet. Kun hän oli saanut aseteltua itsensä ja välineensä sopivaan kulmaan ja hahmotellut hieman maisemaa, leyhähti nenään kamala lemu, ja selän takaa alkoi kuulua uhkaavaa kaakatusta. Pirinen oli asettunut maalaamaan luolassa olevan kanalan suulle. Kanat eivät lainkaan pitäneet heidän reviirilleen tunkeutuneesta muukalaisesta. – Etsin hätäpäissäni poistumistietä ja silloin näin kanalan takana pienen punakattoisen mökin, jota en ollut aiemmin huomannut. Mökistä juoksi kaksi mustiin pukeutunutta huivipäistä harvahampaista vanhaa rouvaa päivittelemään kreikan kielellä, mikä hätä kanoille tuli. Tervehdin heitä kohteliaasti suomeksi ja pyysin anteeksi häiriötä. Sen jälkeen poistuin liukkaasti paikalta, Pirinen muistelee. Pienen etsiskelyn jälkeen hän löysi uuden paikan, josta maalasi tämän jutun kuvassa olevassa teoksessa näkyvän metsä- ja vuorimaiseman. – Halusin vielä lisätä maalauksen alareunaan tuon punakattoisen mökin, jonka asukkaita olin säikytellyt. Aina kun katson maalausta, saan nenääni kanankakan väkevän hajun, Pirinen toteaa.