Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Pyörällä pääsee, mutta autolla joskus paremmin

Puolityhjiäkin tyhjemmissä busseissa Mäntän ja Jyväskylän väliä ravatessani olen miettinyt usein, noinkohan olen ainoa (kesä)mänttäläinen, joka ei omista autoa. On nimittäin suorastaan kettumaista olla riippuvainen niistä parista linja-autovuorosta, jotka päivittäin ajetaan. Totuttelu harvakseltaan kulkeviin julkisiin on hankalaa, kun on asunut suurimman osan elämästään Helsingissä, jossa ei oikeastaan edes tarvitse aikatauluja lukea. Sen kun menee vain pysäkille - kyllä se bussi sieltä tulee. Jyväskylässä, joka on ollut kotikuntani viime syksystä lähtien, ja varsinkin Helsingissä on helppo niin sanotusti punaviherkuplautua ja innostua tulevaisuuden visioista, joissa yksityisautoilu on historiaa. Luulen, että te KMV-lehden lukijat nauratte meille intoilijoille, jotka liputtavat polttoaineverojen sekä muiden yksityisautoilijoita kepittävien toimenpiteiden puolesta. Enkä ihmettelisi, vaikka naurun sijaan suustanne pääsisi ärräpäitä, kun kirkkain silmin ehdotamme, että autoilijoita rokottavat verot voitaisiin ohjata esimerkiksi pyöräteiden parantamiseen. Kyllä tämäkin kaupunkilaisplikka tajuaa, että oma auto on, jos nyt ei aivan välttämätön niin ainakin erittäin tarpeellinen, jos sattuu asumaan muualla kuin ison kaupungin keskustassa. Pakko myöntää, että haaveilen omasta autosta joskus kaupungissakin. Esimerkiksi viime joulun alla olisin oikein mieluusti vaihtanut polkupyörän autoon metsästäessäni joululahjoja varten tarvitsemiani hillopurkkeja ympäri Jyväskylää. Usein vastaavissa tilanteissa lohdutan itseäni sillä, että hiilijalanjälkeni on pienempi kuin niillä, jotka hoitavat ostoksensa autoillen, mutta tuona pimeänä, märkänä ja tuulisena iltana ajatukset omasta erinomaisuudestani eivät lämmittäneet sitten yhtään. Haluaisin väittää, että syy omaan autottomuuteeni on puhtaasti ympäristönsuojelullinen, mutta totuuden nimissä on myönnettävä, että jos rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, saattaisin hiljentää ilmastonmuutoksesta meteliä pitävän omatuntoni ja painella autokaupoille. PS. Mänttä-Vilppulassa asuu kuin asuukin autottomia ihmisiä. Yhteen heistä voit tutustua täällä .