Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Tervalla on ääni

Kun viime viikolla kävelin Vilppulankoskelta Koivuniemeen päin, tulvahti sieraimiin nostalginen tuoksu. Rannassa kiilteli juuri tervattu soutuvene, jonka omistaja piti taukoa laavulla. Hän kertoi odottavansa tuttuja souturetkiä. Mies rakenteli kesää itselleen, ja tietämättään myös minulle. Tervalla on myös ääni. Se kohina ja liplatus, kun veneen kokka halkoo vettä, ja airot tiputtavat pisarakaarensa peilipintaan. Ne ovat osa kesän äänimaisemaa, ainakin muistissa. Tiedän, että kaikki eivät pidä tästä vuodenajasta. On ihmisiä, jotka eivät kestä liikaa valoa tai joiden työ on stressaavaa juuri nyt. Kesä ei ole monoliitti, se koostuu lukuisista kokemuksista. Mutta yleisesti ottaen epäilen, että suurimmalle osalle suomalaisista se avaa vapauttavan mielten karnevaalin. Itse en suorita kesää. En suunnittele grillausta, en marjastusta enkä puutarhan rapsutusta. Kesä ei ole velvollisuus vaan mahdollisuus. En tee kesää, annan sen tehdä minut. Tuohan ei oikein hyvin loksahda protestanttisen etiikan muottiin, mutta ehkä olen siinä mielessä huono ihminen. Otan vastaan kesän tarjouksia. Menen heräteostoksille metsään, veden äärelle tai kaupunkiin. Äänet, tuoksut ja kohisevasti sakeneva estetiikka ovat saapuneet. Terasseilla ja linnunpöntöissä käy kuhina. Positiivisia asioita on helpompi bongata, kun pipo ei paina silmäkulmia. Göstassa kesäpäiviä on jo koettu, ja ne jatkuvat. Kohta aukeaa Kuvataideviikkojen Kesä. Kuraattori Pirjetta Brander on ladannut Pekiloon moniaistisen ja -tunteisen kokonaisuuden, joka herättänee ihmisten mielissä muutakin kuin hyttysten ininän ja kärpästen surinan. Taide ja kulttuuri kuuluvat tämän kaupungin kesään niin amatööri- kuin ammattilaistasolla. Tarjonnasta kannattaa kerätä vitamiineja tulevien pimeiden torjuntaan. Tänä kesänä on mahdollisuus kokeilla, miltä tuntuu saunoa linnunpesässä. Toki tervattuna sinne ei kannata mennä. Tätä kirjoittaessa minulla on kova kipu ristiselässä. Se piti hereillä viime yönä, ja vaeltelin ympäri asuntoa. Noin kolmen aikaan kadulle ilmestyi jänis ja se nuuski hetken pientareen ruohikkoa. Sitten se kääntyi katsomaan minua, ja olin varma, että se hymyili – tosin ristiriitaisesti. Se on kesä nyt. "Otan vastaan kesän tarjouksia."