Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Kukkivat omenapuut

Yllättävät joka vuosi. Odotan ja kuljen puun luota toiselle ja nuuhkin ihastellen suloisen punaisia kukkanuppuja ja toivon, että saisin nähdä niiden puhkeavan kukkaan. Ja joka kevät! Eräänä yönä ne vain ovat puhjenneet ja koko tienoo on täynnä ihania kukkivia puita. Lapsena muistan saaneeni omenankukan tuoksuisen saippuan ja kielon tuoksuista hajuvettä, kun hoidin parivuotiasta pikkuserkkua muutaman viikon heinäaikaan. Tuoksut olivat aivan hurmaavat. Sen jälkeen saippuoita on kertynyt samoin hajuvesiäkin, mutta yhtä miellyttäviä ei enää koskaan. Lapsuus ja sen kokemukset ovat todella merkittäviä. Näin iän karttuessa sen vasta huomaa. Vaikka lapsuus oli monella tavalla puutteellista, muistoissa ne kulkevat aina mukana. Pussisen Mantan pitämä tyttökerho Savosenmäen koululla opetti meidät luottamaan rukoukseen. Kun Manta pyysi meille kerhon aluksi siunausta, tunsin kuin lämpimän turvallisen vaipan, joka olisi laskettu päällemme. Ja tunnen sen edelleen. Mäntän Valon tyttöjumpassa opettelimme joka syksy esityksiä Työväentalolla vietettäviä joulujuhlia varten. Lämpimät mehut ja piparit palkitsivat vaivannäön monin kerroin. Ja ainakin kerran Sirkus Papukaija tuli kiertueellaan Mänttään. Samana päivänä sattui olemaan kirkossa koko seurakunnan satojen pyhäkoululaisten kevätjuhla, joten sirkus jäi näkemättä. Olisin niin mielelläni nähnyt ihan läheltä Onni Gideonin hassuissa housuissaan ja muut hauskat hahmot - ja tietysti, sieltä olisi päässyt näkymään televisiossa. Siellä Helkaman mustavalkoisessa laatikossa, jota ihailimme koko perheen voimin. Sieltäpä näinkin itseni ja monta muutakin mänttäläistä myöhemmin ympäri maata vuorollaan kuvatussa liikenneohjelmassa. Siinä torilla Nakki-Marin kojun luona. Ei tiedetty tubettajista vielä mitään, kun välitunnilla soiteltiin ilman kolikkoa puhelinkopista. Se oli silloin niin hauskaa. Lapsuus ja nuoruus on kuin omenankukka: kun tuuli käy, terälehdet lentelevät ja alkaa uusi vaihe. Viimeistään lukion jälkeen pakkasimme matkalaukut ja suuntasimme uusille seuduille. Mutta miten hyvä onkaan palata takaisin. Saada kaupunkivuosien jälkeen pihanurmi taas varpaiden alle ja tuntea omenapuun tuoksu. Eihän se elämänkaaren kierros lopultakaan niin pitkä ole. ” Eräänä yönä ne vain ovat puhjenneet ja koko tienoo on täynnä ihania puita.”