Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Uusi raittiusliike

Ihminen on älykäs olento, mutta välillä kykenemätön yhdistämään syytä ja seurausta. Näin on erityisesti alkoholin kohdalla. On hyvin vaikeaa saada keski-ikäinen ihminen näkemään juomisensa orastavia terveydellisiä vaikutuksia, kuten masennusta, ärtyneisyyttä tai muita pienempiä oireiluja. Sitten kun elimistö sanoo sopimuksen irti, korjausliike on jo myöhässä. Melkein joka suvusta löytyy joku eno, jonka alkoholinkäyttö on riistäytynyt käsistä, veli, johon isän varoittava esimerkki ei tehonnut. Useimmiten yhden surullisen tapauksen vaikutukset muuhun sukuun jäävät pinnallisiksi. Oikeus juomiseen tuntuu olevan ihmisoikeuksista päällimmäisiä. Viimeisimpänä villityksenä ovat Latviasta asti haettavat järjettömät olutlastit. Vanhempieni sukupolvi eli vielä tavallaan kieltolain jälkeistä aikaa. Kieltolain aikana Suomen piti puhdistua alkoholin kirouksesta, mutta kävikin niin, että laimeammista olutjuomista siirryttiin tiukkaan viinaan. Isäni humalatilat olivat rajua reuhtomista, mutta myös katumusviikot saattoivat kestää kauemmin kuin nykyään. Oma ikäluokkani väittää käyttävänsä alkoholia sivistyneesti, eli juoda tissuttelee pitkin viikkoa. Eläkkeelle siirtyneillä suurilla ikäluokilla, siskoillani, ovat erityisen ratkaisevat vuodet meneillään. Voi käydä, että alkoholin tuottama euforinen ilo jossain vaiheessa katoaa. Joillakin ongelmat kasvavat pikemmin kuin vähenevät, tapa nakertaa jaksamista ja leikkaa iloa. Olisiko tämä maa onnellisempi, jos kieltolakia ei olisi pantu voimaan? Olisiko kannattanut sallia pienpanimojen toiminta maaseudulla ja estää kielletyn hedelmän houkutus? Olisiko meillä vallalla nyt keskieurooppalainen juomakulttuuri, johon nuo säästetyt eurot mielessä tehdyt latvianmatkat eivät oikein tunnu sointuvan? Ohjaako ehdotus uudeksi alkoholilaiksi meitä oikeaan suuntaan? Toki joitakin enteitä uudesta kulttuurista on jo nyt nähtävissä. Tarve alkoholittomiin vaihtoehtoihin kaikissa juhlissa ja illanistujaisissa on kasvanut. Osa väestä kykenee istumaan iltaa myös ilman viinipullon aukaisua. Yhä useammin kohtaan ikäisiäni aikuisia, jotka ovat panneet korkin kiinni pysyvästi, eivätkä koe jäävänsä elämästä mistään erityisestä paitsi. ”Tapa nakertaa jaksamista ja leikkaa iloa.”