Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Onko herkuttelu muilta pois?

Mäntässä vietettiin menneenä viikonloppuna Food & Art -ruokafestivaalia. Pääsin lehdistön edustajana nauttimaan festivaaliohjelmasta lounaan merkeissä. Ja oi, minkälaisen lounaan! Seitsemän huippukokkien valmistamaa ruokalajia tarkoin valittuine juomineen historiallisella Mäntän Klubilla, jonne vielä muutama vuosikymmen sitten tavallisella työläisellä ei olisi ollut mitään asiaa. Työläisiä ei tosin nytkään juuri näkynyt, sillä lounaan hinta, miltei 200 euroa veroineen päivineen, on iso summa tavalliselle palkansaajalle. Tunnustaudun kulinaristiksi ja olin enemmän kuin ilahtunut kuullessani pääseväni nauttimaan mestareiden loihtimista herkuista ikään kuin sivuoven kautta. On nimittäin vierähtänyt pitkä tovi siitä, kun viimeksi olen päässyt syömään huippuravintolassa. Opiskelijana ja kesätoimittajana kukkaroni nyörit ovat sen verran tiukalla, että nälän iskiessä on yleensä tyydyttävä kotigourmet'hen. Harmikseni en kuitenkaan pystynyt heittäytymään kulinaaristen nautintojen pyörteisiin yhtä huolettomasti kuin joskus aikaisemmin. Näinä aikoina, kun skeptisimmät yhteiskuntatieteilijät povaavat hyvinvointiyhteiskunnalle loppua, ja luokkaeroista puhutaan enemmän kuin pitkään aikaan, tuntui jotenkin väärältä osallistua tapahtumaan, joka - jos ei varsinaisesti levennä - ei ainakaan kavenna luokkien välistä kuilua. Jos tapahtuma olisi jossakin muualla kuin Mäntässä, olisin tuskin tullut edes ajatelleeksi asiaa, mutta täällä luokkahistoria tuntuu olevan vahvemmin läsnä. Silti on pakko myöntää, että olen hieman kateellinen kollegalleni, joka pääsi kaupungin kutsumana festivaalin hienoimman kattauksen ääreen. Jokainen suupala Ravintola Göstassa tarjoillulla, useamman Michelin-kokin valmistamalla illallisella oli kuulemma hehkutuksen arvoinen. Toisaalta, jos lounaalle osallistuminen herätti omatuntoni piipittämään, millaista melua se olisikaan pitänyt, jos olisin istunut illallisella, jonka hintalappu oli lähes 500 euroa? Ovatko ruokafriikkien elitistiset karkelot sitten oikeasti joltakin pois, olen kysynyt itseltäni. Mitä pahaa on nauttia huippujen käsityönä valmistamista herkuista, jos siihen on varaa? Ei mitään, mutta: "Food & Artin tehtävä on jakaa iloa syömisen, juomisen, taiteen ja yhdessä olemisen muodossa", toteaa festivaali-idean isä, palkittu ravintoloitsija Pekka Terävä tapahtuman nettisivuilla. Iloitsisin enemmän festivaalista, jossa iloa tarjoiltaisiin myös tavallisten tallaajien lounas- ja illallispöytiin. Kirjoittaja on kesätoimittaja, joka pelkää pahoin olevansa ilonpilaaja. "Täällä luokkahistoria tuntuu olevan vahvemmin läsnä"