Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Pimeyttä ja hiljaisuutta

Onko meillä aivan liikaa tässä maailmassa valo- ja melusaastetta? Jotkut kaipaavat pimeyttä tähtitaivaan tarkkailuun, valokuvaamiseen; hiljaisuutta vähänkin vaativampaan puuhaan, itsetutkiskeluun. Kummankin puuttuminen herättää helposti turhaa ärtymystä. Tuntemukset ovat toki yksilöllisiä. Mystisen tähtitaivaan tarkkailu vaatii hyvän näkyvyyden ja ympäröivän valosaasteen minimoimista. Myös monet avaruuden ja ilmakehän omat ilmiöt haittaavat havainnointia. Ilmakehän läpinäkyvyys vaihtelee suuresti. Avaruudesta otetut yökuvat näyttävät maapallon hätkähdyttävän valaistustilanteen! Vaikuttava tilannekuva oli viime viikolla lehdessä Korean niemimaan yltä. Miksi taajama-alueet ovat aina kirkkaasti valaistuja? Katuvalaistusta on kuitenkin viime aikoina rajoitettu yöaikaan. Rahat eivät ilmeisesti enää riitä. Entä mitä maksavat kokonaiset valoviikot! Miksi luonnon pimeyttä jopa pelätään ja mikä siinä masentaa? Eihän pimeyttä kestä kovinkaan pitkään ja miten riemastuttavaa onkaan, kun kirkkaus ja valoisuus taas palaavat! Onneksi meillä on tämä selkeä vuorokausi- ja vuodenaikarytmi. Entä hiljaisuus? Hiljaisuus ja sen vastakohta erilaiset äänet ovat korvin kuulemalla aistittavissa. Useimmat meistä kaipaavat hiljaisuutta nukkumaan mennessä ja nukkuessa. Onko luonnossa täyttä hiljaisuutta? Erittäin harvoin. Syventymällä kuuntelemaan hämmästyy, kuinka monenlaista ääntä kuuleekaan: tuulen, eläinten, ihmisten liikkumisten ja työskentelyn aiheuttamia. Jossain kaukana pörrää mopo. Korkealla taivaalla kulkee suihkukone. Monitoimikone parturoi metsää. Retriitti on yksi hiljaisuutta korostava muodikas tapahtuma. Muun muassa evankelisluterilaiset seurakunnat järjestävät viikonlopun kestäviä, syvästi itsensä tukiskeluun paneutuvia ”leirityksiä” kesäkodeillaan ja erityisissä retriittikeskuksissaan. Myös buddhalaisuudessa ja joogakulttuureissa hiljentymisillä on aivan keskeinen osa. Tässä yhteydessä voitaneen siteerata kansallisrunoilijaamme Eino Leinoa, Rauha, v.1898: Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? Mitä on tämä hiljaisuus?.../ Minä kuulen, kuink` kukkaset kasvavat, ja metsässä puhuvat puut.../ Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk` on niin hellää ja hyvää… Konserttimusiikin ystävää koskettavat erityisesti ne musiikin kohdat, jossa orkesteri tai soolosolisti soittaa äärimmäisen hiljaa! "Miksi luonnon pimeyttä jopa pelätään ja mikä siinä masentaa?"