Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Yksinäiset kaikkialla

Maailman väkimäärä kasvaa. Ihmiset joutuvat yhä tiiviimmin kosketuksiin toistensa kanssa, mikä on sekä uhka että mahdollisuus. Kaiken tämän väenpaljouden seassa laahustaa koko ajan hiljainen kulkija: yksinäisyys. Vastoin tahtoaan jollain tavoin toisista eristetyksi joutuneita on kaikkialla, vaikkei sitä tämän melskeen ja mölinän keskellä aina huomaa. Juuri alkanut koulujen lukuvuosi on tuonut taas joihinkin koteihin huolta. Kiusattujen lasten yksinäisyys on liikuttavaa. Juuri elämänsä alkutaipaleella olevien pitäisi saada rakentaa positiivista pohjaa elämälleen. Se on perusoikeus. Kateus, ymmärtämättömyys ja vaikeus hyväksyä erilaisuutta tekevät pahaa jälkeä pienessä mielessä. Kiusaamisella on kauas seuraavia vaikutuksia, jotka voivat määritellä elämää vielä aikuisenakin. Hierarkiat vaikuttavat jo lapsissa, ja nykyään koulukiusaaminen nähdään myös valtataisteluna. Sitten kasvavat työpaikkojen ja vanhainkotien yksinäiset. Olen taiteen parissa viipyessäni törmännyt paljon yhteisöllisyyteen. Monet taiteilijat kokevat tärkeäksi ihmisten kokoontumisen tekemisen kautta. Samalla kun heidän energiansa ja luovuutensa liimaa huomaamatta ihmisiä ja näiden ajatuksia yhteen, syntyy uudenlaista taidetta ja toista ymmärtävää kanssakäymistä. Tällaisesta yhteisötaiteesta oli hyvä esimerkki kesällä Kuvataideviikkojen taiteilijan Viva Granlundin työskentely. Hän kutsui paikkakunnalla asuvia maalaamaan Mäntässä kokonaisen talon taideteokseksi, ja Vilppulan torille ilmestyi värikäs katumaalaus. Niiden toivoisi pysyvän pitkään muistutuksena ihmisten kaipuusta hyvään. Granlundin projekteissa oli mukana myös turvapaikanhakijoita. Heidän joukossaan on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat tekemistä ja normaalia kanssakäymistä. Kun turvapaikanhakijoita näkee päiväkävelyllään, on heidänkin joukostaan helppo havaita ne yksinäiset. Ainoa yhteys tuttuun on puhelin. Sama paino kuin kiusatun alakoululaisen harteilla työntää hahmoa kumaraan. Yksinäisyydellä ei ole ikää eikä kansalaisuutta. Paljon hyviä ihmisiä on torjumassa tätä ongelmaa. Vapaaehtoiset käyvät vanhusten ja vammaisten luona ja vievät heitä ulos. Turvapaikanhakijoihin luodaan yhteyksiä, jotta ymmärrys kasvaisi. Se kaikki on osa yhteiskuntarauhaa. "Yksinäisyydellä ei ole ikää eikä kansalaisuutta. "