Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

20 vuoden talkootyö

Kolhossa on saatu nauttia urheilukentän tuomista harrastusmahdollisuuksista 60 vuotta. Kentän historia ulottuu kuitenkin vielä kauemmaksi. Ensiaskeleet kentän saamiseksi otettiin jo 80 vuotta sitten, kun 15. syyskuuta 1937 perustettiin Voimistelu- ja urheiluseura Kolhon Terä. Historian tiedot käyvät ilmi hiljattain löytyneestä Veikko Lybeckin kirjoittamasta historiikista. Ajatus urheilukentästä lähti 80 vuotta sitten siitä, kun Kolhossa ei ollut mitään paikkaa, missä yleisurheilua tai pallopelejä olisi voinut kunnolla harrastaa. Tarvetta kentällä lisäsi myös se, että GAS-yhtymän keskuudessa otettiin jokavuotiseen liikuntakasvatusohjelmaan mukaan tehtaiden välinen yleisurheilukilpailu. –Tämän vuoksi jouduttiin myöskin Kolho Oy:n liikuntakasvatushenkilöstön keskuudessa ajattelemaan yleisurheilun kehittämistä tehtaan henkilöstön keskuudessa ja siten myöskin suunnittelemaan paikkakunnalle urheiluharrastuspaikkaa ja sellaista elintä, joka ottaisi huolehtiakseen tehtaan liikuntakasvatuksen, historiikissa kerrotaan. Kolhon Terä -seuran rekisteröinnin yhteydessä toiminta laajennettiin huomioimaan kaikki kolholaiset. Päätettiin myös, ettei seuraa yhdistetä TUL:n tai SVULin toimintaan kuuluvaksi, jotta sen liikuntakasvatusharrastuksiin voi jokainen kolholainen osallistua vapaasti. Seuran ensimmäisen hallituksen muodostivat isännöitsijä L. Snellman, konttoripäällikkö U. Arvidson, puuseppä U. Nieminen, konttoristi K. Höijer, työnjohtaja N. Kankaanpää, konttoristi T. Nieminen, työnjohtaja P. Kuusiniemi ja varastonhoitaja V. Lybeck, joka toimi puheenjohtajana. Lybeckin ensimmäinen tehtävä puheenjohtajana oli hankkia urheilukenttäpaikka. Hän keräsi nimiä anomukseen, joka sitten lähetettiin vuorineuvos Serlachiukselle vuonna 1938. Anomuksessa pyydettiin saada kenttäpaikka Aholan niemestä. Vastaus kentän suhteen oli myötämielinen, mutta paikaksi vuorineuvos tarjosi hevoshakaa Loilan tilalta. Kyseinen paikka osoittautui kuitenkin liian vaikeasti rakennettavaksi ja kunnossa pidettäväksi, minkä vuoksi anomus Aholan niemestä lähetettiin uudelleen. Tämä ehdotus meni läpi ja kenttäalueella pidettiin ensimmäiset talkoot elokuussa 1939. Niissä oli mukana 57 henkilöä ja yksi hevonen. Seuraavissa talkoissa väkeä oli jo 96 henkeä ja kaksi hevosta. Lokakuun puoliväliin mennessä talkoisiin oli osallistunut kaikkiaan 252 henkilöä ja seitsemän hevosta. Talkootyötä oli tehty 739 työtuntia ja 21 hevostyötuntia. Sota-ajat siirsivät kentän rakennustyötä ja vuoden 1944 loppupuolella kenttäalueelle rakennettiin parakkeja tilapäisasunnoiksi siirtoväelle. Osa paikkakuntalaisista epäili jo heidän talkootyönsä urheilukentän hyväksi olleen turhaa, ja alueen jäävän asumiskäyttöön. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vuonna 1945 alkoi pitkä neuvotteluprosessi siitä, että Vilppulan kunta ottaisi kenttäalueen ja sen kentän rakentamisen omalle kontolleen. Neuvotteluissa olivat mukana GAS, Vilppulan kunta sekä paikalliset urheiluseurat. Syyskuussa 1946 Vilppulan kunnan valtuusto hyväksyi kentän luovutuskirjat kokouksessaan. Kentällä jatkettiin talkoita paikallisen kenttätoimikunnan puitteissa ja kunta aloitti rakennustyöt, jotka etenivät verkkaisesti. –4. syyskuuta 1948 pidettiin ensikerran syysmestaruuskilpailut Kolhon urheilukentällä, vaikkakin juoksut suoritettiin vielä maantiellä ja lähimetsässä, Lybeck kertoo historiikissaan. Seuraavien vuosien aikana valmistuivat niin juoksurata, pituushyppypaikka sekä keihäänheitto-, kuulantyöntö- ja kiekonheittopaikat. Vuonna 1956 kentän lopullisesta valmistamisesta otti vastuun urakoitsija ja työ etenikin tästä eteenpäin vauhdilla. Syyskuun alussa samana vuonna kenttä oli valmis. –Kun kenttä 30. kesäkuuta 1957 vihitään käyttöönsä, ei se vielä ole täydellisessä kunnossa, sillä siitä jäävät rakentamatta katsomorakennelmat kokonaan, ympärysaita, parakit maalaamatta ja kalustamatta ja valaistuspylväät laittamatta. –Mutta ne ovat seuraavien lähivuosien suunnitelmissa eivätkä varmaan kestä yhtä kauan kuin koko kenttärakennustyö, joka voidaan laske kestäneen kokonaista 20 vuotta, Lybeck toteaa historiikissaan, joka on päivätty 23.6.1957.