Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Syksy tuoksuu koulutieltä

Kellastuvat lehdet, kosteat aamut ja joskus pilven takaa arasti kurkistavat auringonsäteet. Kaikenkokoiset kiiruhtajat teiden varsilla. Suussa vielä aamuisen suklaapuuron tai voileivän maku. Irtoavat hampaat. Mitä pienemmät ihmiset sitä suuremmilta näyttävät värikkäät reput. Koulut alkavat: eskarit, alakoulut, yläkoulut, lukiot, opistot, yliopistot… Minut valtaa aina aina sama tunne. Muistan päivät kuin eilisen: uudet syysvaatteet ja uusi tyyli, kampaajat ja parturit ennen talvikauden käynnistymistä – siistittynä kesän hellepäivien ja uintiretkien jäljiltä. Ensimmäisen koulupäivän jännityksen uusista kavereista. Ja pitkät iltapäivät. Nyt jo lastenlapseni aloittelevat koulutietään. Tyttärenpoika toista luokkaa Ruotsissa. 1–2 luokalta saa mennä koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, ja se on hänestä kivaa, mutta vanhemmilla on jo huoli, miten ensi vuonna. Mummuna haluaisin sydämestäni auttaa ja olla vastassa, kun hän pääsee koulusta. Tai hänen serkkuaan, vasta koulunsa aloittanutta pojan tytärtä. Mutta. Pitkä välimatka estää työssäkäyvää mummua. Olen Skype-mummu – ja uskoisin, etten ole ainoa. Kiitän insinöörejä Skypestä ja Whatsapeista! Kynttilät ja syysvalot syttyvät pihaan. Syksyllä muistan aina myös käsityönopettajiani. Erityisesti Heikinheimon Elsaa , joka opetti meille teineille tumppujen ja villasukkien neulomista puikoilla. Nyt arvostaisin taitoja enemmän. Ja nyt lupaisin olla soittotunneilla kärsivällisempi. Olisi todella upeaa saada – edes yksi pari villasukkia valmiiksi, myös kantapäät, eikä vain vartta. Ja osata säestää vaikkapa kaikkein helpoimmat yhteislaulut. Turvallista opintietä jokaiselle! "Pitkä välimatka estää työssäkäyvää mummua. Olen Skype-mummu – ja uskoisin, etten ole ainoa."