Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Viimeiset sanat liikenteessä?

MIELIPIDE Liikennekulttuurista on aina puhuttu paljon, ja tullaan varmasti aina puhumaankin. Niin kauan kun moottoroiduilla laitteilla on kuljettu, on osa porukkaa kokenut vauhdin humalluttavaksi, enkä itsekään ole poikkeus. Tallissa on moottoripyörä, ja aihe on aina ollut sydäntä lähellä. En halua olla besserwisseri, siihen ei minusta ole. Haluaisin sen sijaan kuuluttaa katoavaa luonnonvaraa: maalaisjärkeä ja kohtuutta. Nuoret ovat nuoria, joskus hormonihuuruissa voi harkinta sumentua, ja tokihan se on ymmärrettävää. Toivoisin kuitenkin nuorisolta harkitsevaa käyttäytymistä liikenteessä, koska liian usein näkee käytöstä jonka voi määritellä englanninkielellä "deathwish". Koska paasaaminen ei johda mihinkään, kerron kokemuksia elävästä elämästä. Tulin taannoin töistä ja risteyksen kohdalla tuli 60 kilometrin tuntinopeusalueelta rekka vastaan, laskin vauhtia, 80 kilometriä tunnista, kyltin kohdalla kun rajoitus alkoi. Kerkesin juuri ja juuri huomata rekan vasemmalla puolella mopopojan, joka sujahti heti rekan mentyä ohi, liikkeelle. Mopo tuli suoraan eteeni rekan takaa, ja oli melko lähellä etten niitannut suoraan kylkeen. Mietin tilanteen jälkeen miten olisin reagoinut? Olisinko kyennyt järkevään toimintaan ja kenties elvytykseen jos se ei olisi ollut liian myöhäistä? Mitkä olisivat olleet pojan viimeiset sanat? Ajoin mopon perässä keskustaan, jossa poika meni muun porukan luo moponsa kanssa, joten katsoin paremmaksi ajaa vain kotiin. Jopa asiallinenkin keskustelu vaaratilanteesta olisi todennäköisesti poikinut Youtube-pätkän, jossa olisin ollut se legendaarinen "YKÄ", hahmo joka valittaa mopoilijoille. Tässä tämä nyt tuli, kuvatkaa artikkelia tuubiin. Pari viikkoa sitten olin lenkillä illalla, kun joukko lippispäisiä poikia ajoi Ford-merkkisellä sedanilla Puistokatua Koskelan puoleiseen mutkaan arviolta 100 kilometrin tuntivauhtia? Ford niiaili ja hauskaa varmaan oli, kun tielläkin kerran pysyttiin. Samaa Puistokatua pitkin ajoi muuan iltapäivä Väyrys-mallin coupe-mersu reilua satasen vauhtia vastaan, eikä ensimmäinen kerta. Taannoin myös arviolta 150 kilometriä tunnissa ja nopeusennätyksen rikkominen tuli nähtyä, taajama-alueella 50 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella. Tuliko edellä mainituille kuskeille missään kohtaa mieleen millaista jälkeä tulee, jos muuten erehtymättömän kuskin eteen tulee eläin, lapsi tai muu sellainen?  Paljon ajaneena, olen nähnyt myös muutaman onnettomuuden, tilanteet voivat muuttua äkkiä. Kolarin jälkeen ambulanssia odottavan kuskin hetki ratin ja penkin välissä ei ole samanlainen mitä elokuvissa, kun tietää että noutaja on lähellä. Se mitä sanotaan elämän menemisestä filminä ohi kun lähtö on lähellä, pitää paikkansa. Miettikää siis kaksi kertaa, teillä on elämä edessä. Nauttikaa siitä, mutta pitäkää tolkku mukana. Ykä