Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Tuntematon rauha

Kolmas Tuntematon sotilas on vyörynyt elokuvateattereihin. Aku Louhimiehen ohjaus saa hyvät katsojaluvut. En tiedä, näyttääkö Yle Edvin Laineen tulkinnan (1955) itsenäisyyspäivänä päiväkahvien aikaan, katsojia varmasti olisi sillekin. Tuntemattomin sotilas taitaa tällä hetkellä olla Rauni Mollbergin versio vuodelta 1985. Sodilla on ollut Suomen satavuotisen itsenäisyyden aikana ajallisesti pieni osuus. Henkisesti ne tuntuvat kaapanneen jättiosan kansalaisten kollektiivisesta kokemuksesta. Juhlapäivinä, kuten lähestyvänä itsenäisyyspäivänä, suomalaiset vakavoituvat muistelemaan sotia sekä niiden aikana kärsineitä sotilaita ja kotirintamalla uhrautuneita sankareita. Kunnianosoitus minultakin heille. Rauha ja sen veteraanit ovat jääneet usein pienemmälle huomiolle, he ovat tuntemattomia. Kuitenkin juuri sodattomana aikana yhteiskuntaa ja hyvinvointia rakennetaan, mutta lyhyenkin konfliktin haavoja on vaikea kuroa umpeen. Toki rauhankin aikana on koettu tragedioita, yksityisiä ja yhteisiä, mutta silloin on usein tukiverkostoja estämässä totaalista romahdusta. Monia kysymyksiä on sovittu ja luotu asioita, joista Suomi ja suomalaiset nyt tunnetaan. Koulutus ja terveydenhuolto ovat rauhan rakentamia, niitä pitäisi juhlia. Ja niitä pitäisi vaalia. Taide ja kulttuuri ovat olleet yksi merkittävä tukipilari, kun identiteettiämme on luotu. Musiikilla, kirjallisuudella ja kuvataiteella on nostettu itsetuntoamme, ja nykyään monet taiteilijamme ovat tunnettuja myös maailmalla. Se synnyttää kansainvälisiä yhteyksiä. Kanssakäyminen liennyttää ja lähentää, rajoilla on taipumus kerätä rautaa kylkeensä. En usko, että suomalaiset ovat erityisen sotaisa kansa. Olemme enemmän runon ja laulun sankareita, kuten eteläiset naapurimme virolaisetkin. Itsenäisyys on iloinen asia, ja satavuotinen sellainen on loistava saavutus. Tätä maata on rakennettu rauhan aikana, vaikka sodat ovat välillä romuttaneetkin yhteisiä saavutuksia. Iloista olisi, jos jotkut rauhanaikaa kuvaavat romaanit tulvahtaisivat ulos kansistaan yhtä voimakkaasti kuin Tuntematon sotilas. Niin, että ne tuhannet hienot suomen kielen lauseet syöpyisivät mieliimme samalla tavalla kuin Rokan lausahdukset. Väinö Linnaa en kuitenkaan väheksy, Tuntematon sotilas on hyvä romaani. Se on rauhan puolesta. "Olemme enemmän runon ja laulun sankareita."