Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Kirjastot – 100-vuotiaan Suomemme hienoimpia saavutuksia

Kirjoitan tätä kolumnia päivälleen 100 vuotta siitä, kun Suomesta sen omassa eduskunnassa päätettiin tehdä itsenäinen. Joidenkin mielestä itsenäisyyttä voitaisiin juhlia juuri 15. marraskuuta. Juhlin asiaa kirjoittamalla sen eräästä suurimmasta saavutuksesta: kirjastolaitoksestamme. Meillä Mänttä-Vilppulassakin kirjastomme on tarjolla Mäntässä, Vilppulassa, Kolhossa ja Pohjaslahdella. Se on hieno kulttuuripalvelu kaikille meille, ehkä kaikkein hienoin. Kirjasto on helposti saavutettavissa ja se toimii tasavallan hengessä. Kirjojen lainaaminen, lehtien lukeminen ja monet muut asiat ovat ilmaisia. Meille etuoikeutetuille tietotekniikan käyttäjille kirjasto tarjoaa aivan erinomaisen mahdollisuuden asioida suoraan netin kautta PIKI-palvelun avulla. Voin etsiä kirjaston laajasta ja kattavasta kokoelmasta haluamaani kirjaa, voin tilata kirjan ja voin uusia lainani. Tilasin viime maanantaina Panu Rajalan Leino-elämäkerran Virvatuli, Henrik Meinanderin Mannerheim-elämäkerran ja Markus Leikolan tiiliskiviromaanin Uuden maailman katu. Olen näitä kirjoja silmäillyt kirjakaupoissa ja lukenut niistä arvioita. Sähköpostiini tuli tiistaina viesti, että kirjat ovat haettavissa Mäntän kirjaston asiantuntevilta ja ystävällisiltä virkailijoilta. Pari tilaamaani kirjaa, Varjo Suomen yllä. Stalinin salaiset kansiot ja Hannu Himasen Länttä vai itää. Suomi ja geopolitiikan paluu, eivät olleet vielä saatavilla. Olen niitä jonottomassa ja varmaan muutamassa kuukaudessa, ellei jo aiemmin, sähköpostiini tulee viesti, joka ilmoittaa kirjojen olevan haettavissa. Miten helppoa – ainakin kun sen osaa! On pakko myöntää, että vasta monen vuoden miettimisen jälkeen rohkenin kokeilla kirjaston käyttöä netitse. Kynnys opetella tietotekniikan nippeleitä itselläni on korkea, mutta ihan muutaman minuutin yrityksellä poropeukalonakin siitä selvisin. Kun sata vuotta sitten vaaleilla valitut edustajamme tekivät tärkeitä historiallisia päätöksiä, kirjastoja kyllä jo oli mutta ei suinkaan kaikelle kansalle. Nykyisestä informaatioteknologiasta oli kyllä jo lennättimen ja puhelimen muodossa jotain hajua, mutta ei edes radiota tunnettu. Sähkökirjat ovat jo tätä päivää. Saan tabletilleni suoraan haluamani uutuuden kotisohvalleni vaikkapa Lontoosta, New Yorkista tai Madridista alle minuutissa. Ei edes lapsuuteni mielikirjailija Jules Verne voinut tällaista ylellisyyttä kuvitella. ”Kirjasto on helposti saavutettavissa ja se toimii tasavallan hengessä.”