Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Älä ajattele syrjäytyneitä nuoria vätyksinä

Kuinka ihmisen arvoa mitataan? Kysymys juolahti mieleen taas tällä viikolla, kun Helsingin Sanomat vertaili 176:tta suomalaista kuntaa nuorten syrjäytymisen mittareista. 31. eniten kouluttamattomia nuoria, 23. eniten nuorisotyöttömiä ja 11. eniten toimeentulotukea tarvitsevia. Kaiken kaikkiaan Mänttä-Vilppulan 18–24-vuotiaille nuorille kasautui vertailun mukaan kahdeksanneksi eniten huonovointisuutta. Syrjäytymisen lääkkeeksi tarjotaan yleensä joko työtä tai opintoja. Ajatuksena on, että nuori työnnetään polulle, jossa tästä tulee mahdollisimman sujuvasti tuottava veronmaksaja, yhteisen kakun leipoja. Tässä ajatuksessa vaanii pohjavire, jonka mukaan jokaiselle nuorelle löytyy se oma juttu. Työ- tai opiskelupaikka, joka vie elämässä eteenpäin. Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Sanna Aaltonen kysyy kuitenkin hyvän kysymyksen: entä jos nuorella ei ole työ- tai opintopaikkaa, johon mennä? Kysymys on enemmän kuin aiheellinen. Tuoreessa työttömyyskatsauksessa mainitaan, että Mänttä-Vilppulassa on 58 alle 25-vuotiasta työtöntä, mutta vain 33 avointa työpaikkaa. Samaan aikaan leikataan toisen asteen, erityisesti ammatillisesta koulutuksesta. Yhtälö ei toimi. Lisäksi kuva syrjäytyneistä nuorista on vääristynyt. Toimituksessakin puhuttiin "niistä" huppupäisistä tyypeistä, jotka pelaavat liikaa pleikkaria kotona. "Niistä", jotka käyvät työkkärissä vain kääntymässä. "Niistä", joille toimeentulotuella eläminen on uravaihtoehtojen ykkönen. Jos "ne" vain ottaisivat itseään niskasta kiinni, niin jo huomenna löytyisi hommia risusavotasta, kaupan kassalta tai mistä tahansa digi-start-up-firmasta kun nuoret ovat niin käteviä noiden puhelimien kanssa. Paitsi että syrjäytyminen on jotain mielikuvia syvempää. Tosi syrjäytyminen on kyllästetty yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteella, johon tarvitaan oikeaa apua. Ei pelkkää asennemuutosta. Pitäisi siis irtautua ajatuksesta, että työ- tai opiskelupaikka olisi kaikkien nuorten saavutettavissa oleva minimitavoite. Sanna Aaltosen ja Päivi Bergin tutkimuksessa ehdotetaan , että työelämään aktivoinnin sijaan pitäisi pohtia hyvinvoinnin vahvistamista. Kun seuraavan kerran luet syrjäytyneistä nuorista, älä ajattele heitä vätyksinä. Muista, että jo pelkkä arjessa pärjääminen saattaa olla voitto. "Tosi syrjäytyminen on kyllästetty yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteella."