Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Lue historiaa niin ymmärrät rauhaa

Muistan joskus pikkutyttönä yrittäneeni laskea, että Suomen täyttäessä sata vuotta olen toooosi vanha! Kymmen- ja sataluvun ylitys ei tuolloin tainnut olla vielä ihan hanskassa, koska en tunne nyt olevani ollenkaan niin vanha kuin tuolloin ynnäsin. Suomen satavuotisjuhla on ikimuistoinen, mutta ei välttämättä kaikille niin iloinen juhla, sillä itsenäisyyden juhlimiseen on aina liittynyt maassamme paljon surullisia muistoja. Kunnioitan ja arvostan niitä uhrauksia, joita sodan kokeneet sukupolvet joutuivat tekemään säilyttääkseen Suomen itsenäisyyden. Viime vuosien tapahtumat maailmassa vievät myös osan ilosta. Maailma on jakautunut leireihin, joita eivät enää määritä perinteinen porvariston ja työväenluokan tai länsimaisen demokratian ja kommunismin vastakkainasettelu. Niiden tilalle ovat maailmanlaajuisesti nousseet ääriliikkeet ja yhteiskuntaa vahingoittava anarkismi. Suomi koki oman traumaattisen kahtiajakonsa itsenäistymisen aikaan. Hillitön viha sisällissodan molemmin puolin johti terroriin ja pikateloituksiin, jotka rikkoivat yhteiskuntajärjestyksen ja luottamuksen inhimillisyyteen. Näiden tapahtumien käsittely vei vuosikymmeniä, eikä se ole vieläkään kokonaan ohi. Monilla paikkakunnilla sisällissodan tapahtumat ovat edelleen niin arka aihe, ettei niistä haluta puhua. Ne sukupolvet, jotka selvisivät 1. ja 2. maailmansotien kauheuksista halusivat varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi enää kokea vastaavaa. Solmittiin joukko kansainvälisiä sopimuksia ja luotiin organisaatioita, joilla voitaisiin ratkaista kansallisia tai kansainvälisiä kiistoja. Nyt on nähty, että nämä sopimukset ovat pelkkää paperia, jos valtiot niin haluavat. Sanotaan, että historia toistaa itseään ja jokainen sukupolvi tarvitsee sotansa. Haluaisin uskoa, että näin ei ole. Näyttää kuitenkin siltä, että suvaitsemattomuus löytää aina uutta kasvupohjaa, kun edellisestä sodasta on kulunut riittävän pitkä aika. Siksi jokaisen meistä pitäisi lukea historiansa uudestaan ja uudestaan. Jokaisen uuden sukupolven täytyy saada käsitys siitä, mitä se voi menettää, jos se menettää rauhan. Rauhanomaisen ajattelun pohja rakentuu historian tuntemukselle ja siitä syntyvälle ymmärrykselle. "Suomi koki oman traumaattisen kahtiajakonsa itsenäistymisen aikaan."