Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Pohjoisen taivaan alla

Kuultuani otsikossa mainitun kappaleen Tampereen Pakkahuoneella järjestetyssä Leevi and the Leavingsin tribuuttikonsertissa, päätin, että seuraava kolumnini rakentuu Gösta Sundqvistin biisien ympärille. Kuluneen vuoden aikana liki kaikki olennainen on jo sanottu satavuotiaasta kotimaastamme. Nyt kun linnanjuhlat on juhlittu, ja muutenkin juhlavuoden hype haalenee, voi laulujen kautta katsoa, millaisia tarinoita suomalaisuuteen myös kuuluu. Göstan laulujen hahmot ovat antisankareita. Teuvo, joka vohkii naapurin Ford Sierran, kun oma Anglia on katollaan ojassa ja kortti kuivumassa. Elämän sävelen hukannut eronnut mies Pohjois-Karjalasta, jonka sateenkaari päättyi nakkikioskille. Ujo kundi, joka soittelee nuoruutensa rakkaudelle, Marja-Leenalle, kysyäkseen mitä kuuluu. Joskus laulujen ihmisillä menee paremmin, mutta silloinkin jokin varjostaa idylliä. Koulukiusaaminen vaihtuu tyttöjen ihailuksi kun vain osoittaa olevansa muotitietoinen. Autoileva poikamies on rikas, mutta samalla valvoo öitään yksinäisenä, miettien mistä löytäisi tytön jonka kanssa tanssia huvilan terassilla. Mies kummastelee, miksi vaimo ei tunnu onnelliselta vaikka hän on hankkinut tuvan täydeltä elektroniikkaa. Yhdessäkään laulussa ei ole moittivaa sävyä. Melodiat menevät duurissa. Tavallisen ihmisen tarina on ansainnut tulla kerrotuksi – siinäkin tapauksessa, että talonrakennus kestää kolmatta vuotta, vaikka vasaroita ja nauloja on hankittu koko rahalla. Tai kun tavallisen ihmisen taivas – raparperitaivas – on vaatimattomasti sitä, että ilmalaiva vie perille siirtolapuutarhan pihaan, jossa on pieni ikioma mökki ja mansikkamaa. Vaikka laulut ovat tragikoomisia ja henkilöhahmot karikatyyrimäisiä, niiden tarinat ovat tunnistettavia, jopa samastuttavia. Suomessa on Turkmenialaisia tyttöystäviä, sopivasti lihavia ja poikia, joiden nimi on Päivi. Lauluja kuunnellessa meidän on helppo olla myötämielisiä kerrotuille tarinoille. Olisiko laulujen kautta helpompi olla lempeä myös ihmisille ympärillämme, ja heidän tarinoilleen? Pohjoisen taivaan alla riittää tarinoita. Tarinoita siitä kuinka kaikki on mennyt aivan kuten pitikin, sekä niitä, joissa mikään ei mennyt kuten oli tarkoitus. Tarinoiden takana on aina ihminen, jonka arvo ei määrity tarinansa lopputuleman mukaan. Niin Gösta tahtoi ajatella. Niin minä tahtoisin, että me täällä satavuotisessa Suomessa ajattelemme. "Tarinoiden takana on aina ihminen."