Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Juhlavuosi kohta paketissa

Ei liene keltään jäänyt tajuamatta, että vielä tovin on meneillään Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden vuosi. Sopivin välein sitä on tuotu mediassa ja muuallakin esille. Suomalaisten huonoa itsetuntoa yritetään pönkittää muutenkin joka vuosi parhaaseen katseluaikaan Linnan juhlilla. Vastoin omia odotuksiani seurasin nyt nämä myös Pukujuhliksi nimetyt pippalot alusta loppuun. Katselujuomaksi valitsin Jämsänjärven veden laimennettuna taatusti suomalaisella metelijuomalla. Rouva Jenni Haukio oltiin onnistuttu pukemaan niin, ettei asioista tietämätön huomaisikaan hänen kohta synnyttävän. Korviini tulleiden arvioiden mukaan sieltä tulee tyttö. No, väliäkö sillä kumpi, kunhan ei vaan olisi eikä jäisi kumman näköiseksi eli olisi terve. Tai jos Saulin moiveet ovat olleet niin myrkkyisiä, että tulee useampikin heti kerralla, niin siitä vaan. Ainakin yksi Niilo pääsi näissä bileissä juhlimaan myös nimppareita. Hän on tämä Räsänen , pappi ja Päivin mies. Mahtoiko paikalla sitten olla kuinka monta Nikoa tai Niklasta? En ainakaan tunnistanut, eikä YLE:n selostajista paljoakaan apua ollut. Entä mahtoiko olla heitä joiden synttäri osui kyseiselle päivälle? Ja onko näillä nyt sitten sen kummempaa väliä? Pääasia että naisilla oli monenkirjavaa, tyylikästä tai tyylitöntä asua, ja ettei kukaan pyrkinyt paikalle ihan melkein ilman mitään vedintä. Miehet olivat tummissaan ja antoivat kuten naisetkin ympäripyöreitä vastauksia haastatteluissa kuten aina ennenkin. Itse täytin 60 keväällä. En juhlia pitänyt, mutta vuotta on osaltani kohottanut esiintyminen kahdessa historiaamme koskevassa näytelmässä. Alkutalvesta olin lahtarina ja veemäisenä isäntänä MUT:n Veriruusuissa . Esitykset saivat hyvän yleisömenestyksen ja palaute oli kannustavaa koko porukalle. Heinäkuussa sitten nappasi vielä paremmin, kun pääsin sisälle Tuntemattoman Koskelan nahkoihin. Sen roolin halusin ja myös sain. Hallin Palokunnantalon pihalla kävi yleisöä keskimäärin 125 henkilöä viittä esitystä kohti. Ilmat suosivat ja täytyy sanoa, että rooleihin saatiin ihan kaikkiin hyvät tyypit. Itse ainakin tunsin olevani teatteriurani huipulla. Tosin esityksiä olisi saanut olla toinen mokoma lisää kun kerran paikka ja menestys olivat hyviä. "Pääasia että naisilla oli monenkirjavaa, tyylikästä tai tyylitöntä asua, ja ettei kukaan pyrkinyt paikalle ihan melkein ilman mitään vedintä."