Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Maapallon metsämarssi edessämme

MIELIPIDE Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille maapallolla sen jälkeen tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun, vaan jatkavat nousuaan. Ilmasto muuttuu edelleen. Sama ilmiö tapahtui edellisen ilmastosopimuksen, Kioton 1997 kokouksen jälkeen. Alkaa olla jo entistä selvempää, että fossiilisten ainesten käytön rajoituksiin tai hiilidioksidin päästökauppaan pohjaavilla ilmastosopimuksilla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Niillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa, tai parhaassa tapauksessa pysäyttää nykytasolleen. Ilmastokamppailuun tarvitaan myös metsiä. Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä alkuainehiiltä oli vähemmän, 550 miljardia tonnia. Sittemmin metsää alkoi hävitä, ensin hitaasti mutta ihmiskunnan kasvun ja 1700-luvulla alkaneen teollisen kauden myötä alati kiihtyen. Tänään metsämme ovat huvenneet niin, että ne peittävät enää 31 prosenttia maapallon pinnasta. Metsien hiilen määrä on pudonnut tasolle 550. Ilmakehän hiilen määrä on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin. Metsät ja ilmasto ovat seurustelleet pitkään, mutta nyt osat ovat vaihtuneet. Ilmastopelin valttikortti, enemmistö alkuainehiiltä, on siirtynyt metsiltä ilmakehälle. Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Ilmasto lämpeni, muuttui tuuliltaan myrskyisämmäksi ja sateiltaan ruoan tuotannolle entistä arvaamattomammaksi. Tämän ovat viime vuosina saaneet kokea sekä rikas Amerikka että köyhä Afrikka. Jo hälyttävän pitkälle edenneen ilmastonmuutoksen alkusyy ei ole fossiilisissa aineksissa: öljyssä, kivihiilessä, maakaasussa ja sementin lähtöaineissa. Niiden hyödyntäminen teollisella kaudella vain kiihdytti kasvihuoneilmiön nykyiseen vauhtiinsa, ja se kiihdyttää ilmiötä edelleen. Fossiilisen hiilidioksidin päästöt ylittivät metsien häviön päästöt vasta 1910-luvulla. Tänään fossiilipäästöt ovat kahdeksankertaiset maapallon metsien häviöön verrattuna. Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Maapallo odottaa massiivista metsitystä. Metsien palautuksen on oltava samaa mittakaavaa, mitä se on ollut jääkauden jälkeisen kauden metsien häviössämme. Eikä ilmaston liikahiilen poistamista ole enää syytä viivyttää. Yhdysvaltain johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluva, Helsingissäkin Nordic Business Forumissa viime syksynä puhunut James Hansen esittää, että ilmakehästä olisi poistettava hiiltä vähintään 150 miljardia tonnia. Aikaa metsäväelle Hansen antaa vuoteen 2100 asti, mutta massiivisen vuotuisen metsänviljelyn on käynnistyttävä viimeistään vuonna 2021. Jotta ilmakehästä voi siirtää näin paljon hiiltä uusiin metsiin, pinta-alaa tarvitaan paljon. Laskennallinen pinta-ala on luokkaa 620 miljoonaa hehtaaria. Sen lähin vertailukohde on Sahara, pinta-alaltaan 920 miljoonaa hehtaaria. Maapallon metsien ja ilmaston seurustelu jatkuu. Maapallo odottaa vuosisadan metsämarssia. Vahvojen ilmastometsien maaksi 100 vuotta marssineella Suomella on aiheeseen annettavaa. Veli Pohjonen Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa