Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Näin sujuu vinoturpaisena syntyneen Ripun elämä suurten korjausleikkausten jälkeen – On ihme, että Rippu jäi henkiin

Tunnit eivät ole koskaan madelleet niin hitaasti kuin vuosi sitten joulukuussa. Tarja Väätänen istui matkailuautossa hevosklinikan pihassa Malmössä ja janosi tietoa, miten hänen vinoturpaisena syntyneen varsansa korjausleikkaus etenee. Se kesti pitempään kuin Tanskasta ja Yhdysvalloista saapuneet kirurgit alun perin arvelivat. Se hengittää hyvin Puhelin soi iltayhdeksältä. Leikkaus oli pitkittynyt 4,5 -tuntiseksi luuaineksen haurauden takia, mutta viimein kaikki oli onnellisesti ohi ja ori hengissä. Alerionin vino turpa oli suoristettu sen omasta kylkiluusta otetun palan avulla, ja nyt sen henki kulki kunnolla. Väsynyt, mutta helpottunut Tarja Väätänen tavoitettiin paluumatkalta, kun hän toi pientä hevospotilasta Malmöstä kotiin Mänttä-Vilppulan Ylävääriin. Edessä häämötti pitkä toipumisvaihe. Tulisiko hevosesta kunnon eläjää? Varsan kasvu seisahtui Toipumisvaiheen rajuus yllätti Väätäsen. –Jo se, ettei varsa kasvanut ollenkaan kahteen kuukauteen, vaikka se söi reippaasti. Kaikki energia meni parantumiseen. Kylkiluun operoinnin takia karsinalepo kesti kolme viikkoa. Sen jälkeen varsa pääsi ulos. Leikkauksen yhteydessä hevosen turpaan asennettiin useita implantteja. Ne ovat pitkiä metallipiikkejä, joiden tehtävänä on tukea luustoa luutumisvaiheen aikana. Keväällä tuli pientä takapakkia, kun turvan päällä ollut haava tulehtui. Hylkimistä aiheuttanut implantti poistettiin Tampereen Hevosklinikalla Teivossa. Sen jälkeen haava alkoi parantua hyvin. "Sillä oli kipusilmä" Varsan kipulääkitys pidettiin operaation kaikkien vaiheiden aikana asianmukaisella tasolla. Väätänen arvioi, että varsalla oli tuskaisin tilanne juuri ennen leikkausta. Sitä piinasivat hengitysvaikeudet, koska toinen sierain oli kehityshäiriön takia tukossa. –Sillä oli silloin niin sanottu kipusilmä. Tällöin hevosen silmänympärykset "skarppaantuvat" tavalla, joka kielii epämukavasta olosta, Väätänen kertoo. Hevosen oma eläinlääkäri Riikka Kolhinen on ollut tukena ja turvana hevosen syntymästä asti. –Hän on valvonut tilannetta ja olisi kyllä sanonut, jos varsa olisi kärsinyt jossain vaiheessa niin, että se olisi pitänyt lopettaa. Oman tukensa ovat antaneet myös monet hevosharrastajat, jotka seuraavat Alerionin vaiheita sen oman Facebook-sivun kautta. Varsa piristyi vähitellen Viime keväänä Väätänen riemuitsi nähdessään, miten varsa alkoi piristyä, leikkiä, kasvaa ja kehittyä. Tarja Väätänen kertoo hevosen kivoista piirteistä: Koska hevosen päässä on jäljellä vielä yksi metalli-implantti, ei Väätänen ole toistaiseksi kokeillut sille kuolaimia. –Annan hevosen olla ja kasvaa rauhassa, koska se on ollut niin kovilla, hän sanoo. Yksi pelästyminen kesällä Viime kesänä Väätänen kauhistui huomatessaan, että Alerion ontui pahasti. –Pelästyin, että sen jalka on murtunut ... että nyt se minulta menee! –Kyseessä oli hoidettavissa oleva kaviopaise. On tässä ollut kyllä monenlaisia käänteitä. Ei muita kehityshäiriöitä Alerionin luottoväkeen kuuluu omalääkäri Kolhisen lisäksi hevosten ortopediseen kirurgiaan erikoistunut eläinlääkäri Kimmo Elfving Tampereen Hevosklinikalta. Hän on juuri se henkilö, joka kehotti säästämään vastasyntyneen varsan hengen ja ryhtyi selvittämään korjausleikkauksen mahdollisuutta. Elfving tapasi Alerionin viimeksi marraskuussa ja totesi, että se näyttää varsin hyvinvoivalta. –Alerion on kehittynyt normaalin varsan tavoin. Lisäksi se on ihmiseen luottava, eläinlääkärin näkökulmasta helposti lähestyttävä potilas. Hevoselle tehtiin marraskuussa kasvuhäiriökartoitus muiden kehityshäiriöiden varalta. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. –Hevosen kasvaessa selviää se, pitääkö sierainaukkoja muotoilla ja onko sillä tarvetta normaalia tiheämpään hammashuoltoon, Elfving pohtii. Marraskuisella eläinlääkärikäynnillä ori kastroitiin eli se on nyt ruuna, jotta se voi elää laumassa Tapauksia on vähän Onko vinoturpaisuus perinnöllistä? –Käsitykseni mukaan sitä ei tiedetä. Perinnöllisyyttä on pidetty mahdollisena, koska tätä kehityshäiriötä on oletettu olevan muun muassa arabialaisilla täysverisillä enemmän kuin muulla hevospopulaatiolla, Elfving vastaa. Vinoturpaisuuden esiintyvyyttä ei ole juuri tutkittu ja tilastoitu. Tarja Väätäsen keräämien tietojen mukaan Suomessa olisi tällä hetkellä alle kymmenen eriasteista vinoturpatapausta. Jotkut niistä voivat olla hyvin lieviäkin. Lisäksi hän on saanut sanaa kahdesta tapauksesta Yhdysvalloissa sekä yhdestä Ranskassa ja Englannissa. "En ole hetkeäkään katunut" Kaikesta näkee, miten tärkeä lempinimeä Rippu totteleva hevonen omistajalleen on. Näiden kahden välille syntyi luja kiintymyssuhde jo siinä vaiheessa, kun varsaa piti syöttää pullolla kahden tunnin välein. Tarja Väätänen on peräänantamaton luonne. Jos hän johonkin ryhtyy, hän tekee sen viimeisen päälle ja loppuun saakka. Varsan hoitamiseen on tähän mennessä kulunut noin 10 000 euroa. Osa tuli säästöistä ja veronpalautuksista, osa myös ystävällisistä pikku avustuksista läheisiltä ja ystäviltä. –On tehnyt tiukkaa, mutta en ole hetkeäkään katunut, että ryhdyin tähän, Väätänen sanoo. Urhoollinen pikku mies Hevosesta on kehittynyt mainio pakkaus. –Rippu on supertyyppi ja itsetietoinen stara, joka ei hätkähdä mitään. Se on maailmaa nähnyt pikku mies, joka on kestänyt urhoollisesti koettelemuksensa. –Se on myös ihana riiviö ja minulle niin äärimmäisen rakas, ettei sitä voi oikein millään mitata. Alerionilla on kuvankaunis, komea suku. Se jää todennäköisesti isäänsä ja emäänsä pienemmäksi, säkäkorkeudeltaan noin 160-senttiseksi. Väätäsen haaveena on, että hän alkaa ratsastaa hevosella sen täytettyä kolme vuotta. Joko matka jatkuu kenttäkilpailuihin tai sitten Alerionista tulee harrastehevonen ja kaveri.