Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Terroria ja orjakauppaa apulannalla 1918

Ensimmäinen maailmansota riehui sata vuotta sitten. Läheltä liippasi, kun entinen emämaamme Venäjä hajosi sekä ulkoisesti että sisäisesti. Kaiken lisäksi keisarillinen Saksa, jonka suojasta hallitseva Suomi haki sekä kuningasta että turvaa jopa itsenäisyydestä luopuen, oli murenemassa. Vallankumoukselliset voimat Venäjällä nousivat valtaan ja vaikuttivat Suomeen. Täällä ilmeni levottomuuksia, kun elintarvikkeista tuli pulaa. Noin puolet suomalaisista oli nousevan työväenliikkeen kannalla. Ohjat työväenliikkeen sisällä ottivat käsiinsä väkivaltaan valmiit punakaartit, ja maltilliset voimat saivat väistyä. Traagisesti jakaantuneen maan eräs surullinen tapahtuma sattui kevättalvella 1918 Ruoveden Pekkalan kartanossa. Joku vuosi sitten tapahtumaa selosti paikan päällä vaikuttavasti kartanonisäntä Marcus Hackman , kun Suomen sisällissotamuseoyhdistys ja Autereen opisto järjestivät tutustumismatkan sisävesiristeilyn muodossa kesäisenä päivänä hienolle kartanolle. Silloisen kartanonisännän Alexander Aminoffin teloitti raa’asti hänen työhuoneeseensa tamperelainen punakaartijoukkio, joka oli pitänyt kartanoa hallussaan. Marcuksen isoisän isä tunnettiin valistuneena ja edistyksellisenä henkilönä. Traagisesti jakaantuneen maan pöyristyttävä suunnitelma tuli vastaani Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirjassa Saksalainen Suomi 1918 . Huhtikuussa kirjailija Juhani Aho katseli saksalaisten joukkojen vangitsemia punavankien jonoja Helsingissä. Hän oli kuullut jostakin huhuja, että punavankeja oltaisiin viemässä Saksaan työpalveluun. ”Tulivatko ne hakemaan täältä työvoimaa kaatuneiden tilalle? Olisiko tuo meidän punaisillemme niin kamala ratkaisu? Pieni opintomatka Saksaan. Vaihtokauppa, he lähettävät tänne sotamiehiä, me työmiehiä.” Opintomatka? Ahon vertaus hätkähdyttää nykytutkijoita, sillä suomalaiset punavangit olisivat joutuneet hirvittävään pakkotyöhön. Myöhemmin punavankien myymistä kauhisteli muun muassa Ståhlberg , kun asia lopulta hyväksyttiin eduskunnassa. Saksan kanssa sovittiin, että jokaisesta vankityöpäivästä Suomi saa kolme markkaa. Eräs vanhasuomalainen keksi, että Saksasta saataisiin kalia, jota tarvittiin liian happamien peltojen käyttöön. Onneksi Saksan keisarikunta hajosi, eikä orjakaupasta tullut mitään. Sata vuotta sitten koettiin tapahtumia, jotka eivät saa toistua. ”Sata vuotta sitten koettiin tapahtumia, jotka eivät saa toistua.”