Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Sinun suksiesi tähden

Taas on se aika vuodesta, kesto koko talviaika, väline- ja vaate-elämän huippu. Kun yksivuotias on saanut joululahjaksi sukset ja kuin kuuta nousevaa odotellaan otollisia hiihtokelejä. Somessa esitetään kuvia, joissa ehkä vähän jo turhautunut tulevaisuuden kymmenen kilometrin pikahiihtäjätoivo kaatuilee laudanpätkät kengissä kiinni sauvat viiden metrin päässä, merinovillakerrastoa ja goretex-päällysvaatteita unohtamatta. Kun vitosluokkalainen kauhulla odottaa koulun hiihtotunteja enonsa 15 vuotta vanhoilla suksilla, viimeksi hiihtokelejä taisi olla kerran kaksi vuotta ja niistäkin suksista on kasvettu jo 30 cm sitten. Hiihtotaidosta puhumattakaan, paitsi jos pokemoneja suksilla jahdattaisi, voisi hiihtotaito kehittyäkin. Unohtamatta näin vanhemman näkökulmasta niitä oikean kokoisten suksien, sauvojen ja monojen metsästämistä ja yhdistelemistä. Kolmen lapsen äitiniä homma triplaantuu. Joka vuosi. Ja aina viimetingassa. Me suomalaiset suhtaudumme hiihtoon hyvin arvostavasti, ja syystä, onhan hiihtotaidolla ollut merkitystä jo sotarintamalla. Kylläkin jo hyvä tovi sitten. Hiihtoon itselläni on aikamoinen viha-rakkaussuhde. Aina palelevana ihmisenä yleensäkin ajatus talvella ulos menemisestä vaatii jo supervoimia. Silti ihailen suuresti noita Juha Mietoja, jotka uhmaavat kylmyyttä ja menevät vapaaehtoisesti testaamaan tarttuuko lumi suksiin vai onko niin liukasta, ettei mäkeä ylös pääse. No mutta ostinpa itselleni sukset muutamia vuosia sitten. Piti tietää nano-outoja termejä jo heti alkuun. Ihan vaan hiihtosukset ei riittänyt, kun kysyttiin mitä tulin ostamaan. Ensinnäkin pitää jo aluksi tietää miten haluat hiihtää, perinteisesti vai luistellen. Kesken kaiken mielenvaihto tarkoittaa uusia suksia, monoja, sauvoja ja hiihtopukua. Sitten pitää tietää jo valmiiksi hiihtokelit, onko paljonkin pakkasta vai kenties suojasää. Pituus ja painotiedoilla vasta lähdetään liikkeelle. Sanoinpa sitten tavoitepainoni, johon pään sisällä tähtäsin. Siihen suksien painoon en ole koskaan päässyt edes lähelle ja nyt ne onkin tarkoitettu jollekin anorektiselle mallinmitat omistavalle perinteiselle naiselle. Myin ne sukset äidilleni, joka on sitä sukupolvea, että kunhan vaan monot menevät suksiin, on ladut auki. Saattaapa hän niillä luistellakin perinteisen lisäksi. Suksia metsään ja nauttia. Sitä odotellessa.