Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Karjala-kirjoituskilpailun satoa: Karjalan kumbuzil

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah, jo Karjalan koivikot tuuhetuvah. Kägöi kuldane kukkuu, on mua lumetoin, viey sinne miun kaibavo pohjatoin. Talvisodan (1939–1940) seurauksena sadat tuhannet karjalaiset joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon, pois sodan ja Neuvostoliiton jaloista. Jatkosodan (1941–1944) aikana takaisin Karjalaan palanneet joutuivat evakkoon uudestaan Suomen joutuessa luovuttamaan alueensa uudemman kerran Neuvostoliitolle. Näin Karjalan maakuntien asukkaista muodostuneet pienet ryhmät pirstoutuivat ympäri Suomea. Samalla levisi karjalaisten tavat, tottumukset, perinteet ja kieli. Karjalan kielen puhuminen alkoi hiipua evakoiden muuttaessa uusille asuinalueilleen. Henni Laitila kertoo Artikkelissa Karjala takaisin – puhumalla kerrotaan , kuinka kieli katosi kyliin ja kaupunkeihin, koteihin ja ortodoksiseurakuntien tapaamisiin. Karjalan kielen asiantuntijan, professori Anneli Sarhimaan mukaan karjalan kielen puhujamäärän romahtaminen johtuu monen asian yhteisvaikutuksesta. Sarhimaa nostaa esille esimerkiksi vieroksunnan, syrjinnän ja puheyhteisöiden pirstoutumisen. Vanhemmat eivät halunneet puhua karjalaa, sillä pelkäsivät sen aiheuttavan vieroksuntaa. He eivät myöskään halunneet puhua karjalaa lapsilleen, jotta heitä ei kiusattaisi koulussa. ”Suomalaiset ovat vierastaneet karjalaisen kulttuurin itäisyyttä, sillä se on kalskahtanut ikävästi Venäjälle”, Laitinen kirjoittaa. On hämmentävää, miten suomalaiset taistelivat viimeiseen asti Karjalasta, mutta kyseisen alueen asukkaita he kuitenkin vieroksuivat. Myöskään karjalan kieli -termin käyttö ei ole ajansaatossa ollut täysin mutkatonta. Karjalan kieli on nimitys suomen kielen lähimmäiselle sukulaiskielelle. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisun mukaan karjalan kieltä ollaan kutsuttu Itä-Karjalan kieleksi, Kalevalan kieleksi, venäjänkarjalaisten kieleksi ja karjala-aunukseksi. On puhuttu myös Karjalan murteista, itäkarjalaismurteista ja itämurteista. Murre-sana alentaa karjalan kielen asemaa, sillä siten se on vain osa suomen kieltä, eikä niinkään oma kielensä. Laitilan mukaan harhakäsitys siitä, että karjala on yksi suomen murteista, on sitkeä ja yhä yleinen suomen- ja karjalankielisten keskuudessa. Suomessa karjalan kielen olemassaolo tunnustettiin vasta vuonna 2009. Silloin se lisättiin vähemmistökieliä suojelevaan eurooppalaiseen peruskirjaan. Miten karjalan kielen häviäminen voitaisiin sitten estää? Sarhimaan tutkimusten mukaan Suomessa on noin 30 000 karjalan kieliyhteisöön kuuluvaa. Reilu 11 000 heistä osaa karjalaa hyvin. Yksinkertaisimmillaan kieli pitäisi saada siirtymään seuraaville sukupolville. Sitä pitäisi siis puhua esimerkiksi kotona. Tutkimukset osoittavat, että karjalankielen siirtymiseen ei tarvita yksikielistä karjalaista kotia. Riittää, kun sitä puhutaan säännöllisesti. ”Vaikka puhuisi vähänkin, niin se on kuitenkin enemmän kuin jos sitä ei puhu ollenkaan”, sanoo Sarhimaa. Hänen syksyllä 2017 julkaisemassa kirjassa Vaietut ja vaiennetut hän käsittelee karjalan kielen asemaa Suomessa eri aikoina, sekä esittää suosituksia karjalan aseman vahvistamiseen kieliyhteisöissä ja yhteiskunnassa. Toinen keino karjalan kielen säilyttämiseksi on, että se saisi Suomessa samanlaisen aseman kuin suomi, ruotsi ja saame. Esimerkiksi Yle tuottaa uutisia niin suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, englanniksi, saameksi, selkosuomeksi kuin viittomakielelläkin. Miksei siis karjalaksikin, jos tämä olisi yksi keino pitää kyseinen kieli hengissä? Yle tuottaa kylläkin karjalankielisiä radiouutisia, mutta kuuluvuusalue on rajoittunut Pohjois-Karjalaan, Savoon ja Etelä-Savoon, vaikka karjalaiset ovat levinneet ympäri Suomea. Toki karjalankielisiä uutisia voi lukea ja kuunnella netistä kaikkialla Suomessa, mutta varsinkaan vanhemmalle väestölle netin käyttäminen ei ole tuttua. Siispä muualla kuin Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Etelä-Savossa asuvien karjalaisten on hankalampi ylläpitää kielitaitoansa. Itä-Suomen yliopistossa tehdään arvokasta työtä karjalan kielen säilyttämiseksi. Helka Riionheimon Kiännä -hankkeen tarkoituksena on kääntää erilaisia tekstejä karjalaksi. Kääntäminen on kuitenkin haastavaa, sillä karjalan kielellä ei ole kirjakieltä. Lisäksi nykyaikainen sanasto puuttuu kielestä kokonaan. Kääntäjät tekevätkin arvokasta työtä kehittämällä sitä jatkuvasti. Siispä, mitä kuuluu karjalan kielelle? Karjalan kieli on tällä hetkellä kriittisessä tilassa. Vielä sen elvyttäminen ei ole mahdotonta, mutta mikäli elvyttämisen aloitusta viivytellään, saattaa työ olla jo melko hankalaa. Vaikka karjalan kieli ei ole, eikä tule olemaankaan mikään maailmanlaajuinen kieli, on se silti tärkeä osa historiaamme ja kulttuuriamme. Siksi meidän onkin pidettävä huoli siitä, että karjalan kieli ei kuole niiden vähäisten sitä osaavien karjalaisten mukana. Martta Valo Mäntän lukio